Vesillä ollaan!
Kovasti töitä keväällä vaadittiin, että päästiin tähän pisteeseen. Celinda on nyt seilaamassa kolmatta viikonloppua, ja pidennettynäkin näitä on saatu vietettyä. Ensimmäistä kertaa Johteenpookin satamassa veneemme laskettiin veteen hurjan isolla nosturilla. Viime viikonloppuna saimme ihania sukulaisvieraita mukaamme, ja meno oli villiä. Meillä on paha tapa käyttää vieraita hyväksemmekin. Emme itse mitenkään mielellään nouse korkealle, vaikka hyvin usein sitä erilaisten tornien ja vuorten kohdalla mieluusti teemmekin. Mutta mastoon – ei kiitos, jos ei ole pakko! Mastoa laittaessamme joku köysi jäi kaikesta huolellisuudesta huolimatta väärälle puolelle, mutta no problems: kipparin veli nostettiin sähkövinssillä korkeuksiin, ja homma hoitui näppärästi. Kiitos Jukka!! Kirjatkin ovat nyt tohinakevään aikana edistyneet hitaammin, mutta eiköhän nyt täällä vesillä pääse taas keskittymään oleelliseen. Kuten jo aiemmin tuli todettua, lukeminen on itselläni osoittautunut oivall...