Celinda seilailee

Toukokuun lopussa Perämerellä ei olosuhteet ole kuin Välimerellä Testipurjehduksella Maijanlettoon ja Röyttään totesimme, että hyvin Celinda toimii. Kippari on asentanut täksi kesäksi uuden autopilotin, ja sekin saatiin toisena seilauspäivänä toimimaan. Maijanlettoon kryssittäessä pohdittiin, mikä mahtaa olla vikana, kun ko. ohjelmaa ei laitteista löydy. Mutta PLING: yht’äkkiä asentajalla välähti, että sulake on unohtunut laittaa paikalleen; tämäpä ratkaisi kaiken, ja sen jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa.  Helppokäyttöisiä ovat muuten nämä nykylaitteet verrattuna vanhempaan teknologiaan. Meillä on tässä B & G -autopilotin yläpuolella vielä vanha karttaplotteri, joka tullaan vaihtamaan seuraavaksi kesäksi. Toinen purjehdusreissu suuntautui – jälleen Maijanleton kautta – Hailuodon Marjaniemeen. Tänne seilaus vaatii jo muutaman tunnin enemmän aikaa, ja fiilinki lähestyy asteittain enemmän avomeripurjehdusta. Nytpä kaikki ei ihan toiminutkaan: GPS-paikannus katosi plotte...

Rauhaa ja hiljaisuutta meren rannalla. Tämä tuo mielihyvää, tästä minä nautin. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna teimme päiväretket Perämeren hyisille rannoille: Hailuodon pohjoisrannalle ja Siikajoen Tauvon biitseille. Hailuodossa ihastelimme juuri saapuneita kurkia, ja Tauvon luonnonsuojelualueella näimme tämän kevään ensimmäiset töyhtöhyypät.   Hailuodon tepastelijat 6.4. Luonto tarjoaa kaikkina vuodenaikoina elämää suurempia kokemuksia, jos sen maagisuuden haluaa ottaa vastaan. Minä haluan. Hailuodon pohjoisrannan dyyneillä Vuonna 1857 valmistunut Keskiniemen pooki on nyt upeasti kunnostettu.   Purjehduksen suhteen ei paljon huonompaa arpaonnea ihmiselle voi sattua kuin päätyä asumaan Oulun kupeeseen. Tämä on ainoa kolkka merialueillamme, joka on vielä napakasti jäässä. Helsingin suunnalta tuttavapiiri lähettelee kuvia, kun porukka jo seilailee. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Täällä kesävalmistelut sujuvat, ja Celinda saa nyt litiumakut. Kalenterini olen viime vuosin...

  Aloitimme viikon loman seilaamalla Kristiinankaupungista yön yli Valassaarille. Jälleen saimme kokea ja nähdä auringon laskun ja nousun, mikä on näiden pidempien legien suola! Valassaaret jää tänä kesänä mieleen kantarelleistaan; tämä näihin päiviin saakka itselleni niin harvinainen sieni, vaikka niinkin paljon metsissä liikun. Mutta nyt ilmeisesti osaan liikkua metsässäkin riittävän hitaasti, sillä silmä on alkanut erottaa nämä ihanan keltaiset herkut! Ja näyttää siltä, että Valassaarten kantarellit eivät jää tämän vuoden viimeisiksi... Valassaarten antimia Luin loman aikana uunituoreen kirjan Suomen koulumaailmasta. Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon kirjeenvaihtoon perustuva Huokauksia luokasta antoi perspektiiviä niihin mullistuksiin, joita alati vaadittavat uudistukset ovat aiheuttaneet opettajille ja opiskelijoille. Hän, joka ei ole päässyt seuraamaan opettajien työtä läheltä, ei pysty ymmärtämään, miten paljon työtunteja opetuksen suunnitteluun ja arviointityöhön kuluu. Ki...

  Matkalla Hailuodon Marjaniemeen horisontti näytti tältä vuoden pisimpänä päivänä klo 22 Edellisen kirjoitukseni jälkeen älylaitteiden hyötyjä ja haittoja on tullut edelleen mietittyä, ja samaa teemaahan toki käsitellään eri medioissakin hyvin aktiivisesti. Oivallisesti pohti älylaitteiden vaikutusta aivoillemme psykologi Sari Valavuori, jota oli haastateltu Kodin Kuvalehteen (13/2023). Valavuoren kuminauhavertaus aivoista oli hyvin kuvaava: ”Kun kuminauhaa pelkästään venyttää ääriasentoon, se ei lopulta enää palaudu alkuperäiseen muotoonsa.” Aika hurjaa kyllä on, jos jo lapset ja nuoret joutuvat tuohon jamaan katsellessaan ja selatessaan nopeatempoista videomateriaalia tuntitolkulla päivittäin! Psykologi suositteli aivojen lepuuttamiseen esimerkiksi horisonttiin katselua; tätä todellakin aion harrastaa koko kesän! Nyt pitkälle purjehdusreissulle lähdimme pari päivää ennen juhannusta, vuoden pisimpänä päivänä. Lokikirja Lokikirjaa kirjoittelen ainoastaan näillä pitkillä purjehduks...

Kesän pitkä purjehdusreissu on alkanut. Lähdimme Oulusta jo juhannuksen aatonaattona: ensin Maijanlettoon yöksi ja siitä juhannusaattona Hailuodon Marjaniemeen jatkaen. Hieno juhannussää tällä kertaa, ja Marjaniemen satamassa paljon hyviä purjehdusystäviä. Juhannusaatto Hailuodon Marjaniemessä Juhannuspäivän aamuna köydet irti ja keula kohti Kokkolaa. Muita ei merellä näkynyt. Mustakarille asettauduimme tekemään viimeistä työviikkoa. Hurjat helteet olivat läsähtäneet Suomen päälle pidemmäksi aikaa, ja vene taisi ollakin vallan mainio toimipiste viimeisille työpäiville. Enpä muista ennen työpäivän aikana uineeni, mutta tässäpä se olikin helppoa, ja Mustakarilla tuli uitua kaikkina vuorokaudenaikoina. Jotenkin erityisen hieno uintiretki sattui iltana, jolloin joku paikallinen firma piti satamassa kesäjuhliaan, ja Olavi Uusivirta oli heillä viihdyttäjänä (ilman bändiä). Satuin nautiskelemaan linnunmaidon lämpöisestä merivedestä, uiden rauhallisesti juuri Uusivirran setin kahden viimeisen ...