Celinda seilailee

Trombi (tai virallisesti kuulemma vesipatsas) Tämä luonnonilmiö koettiin Röytässä 23.8. Purjehduskausi alkaa lähestyä loppua, harmillisen pian. Celinda joudutaan nostamaan olosuhteiden pakosta vedestä jo syyskuun viimeisenä viikonloppuna, ja sen purkamiseenkin on varattava riittävästi aikaa. Viimeiset pari viikonloppua (kummatkin pidennettyinä neljän yön reissuina) Celinda on seilannut Oulun lähellä pysähdyspaikkojen ollessa Hailuodon Marjaniemi, Maijanleton poiju sekä Iin Röytän saari.  Tutut ihanat saaret – Hailuoto ja Röyttä – ovat tarjonneet upeita luontoelämyksiä. Olen saanut kerätä kantarelleja ja herkkutatteja, syödä mustikoita ja puolukoita, jututtaa sienireissun kahvitauolla lampaita, nähdä käärmeen jne. Hailuodon tatit Iin Röytän kantarellit aurinkokuivurissa Iin Röytän hiljentymispaikka Luonnossa liikkuessa kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää ihanuutta. Ihmisen ikävät jäljet alkoivat todella ottaa päähän kantarellipaikassani, sillä törmäsin muoviin useammin kuin sieniin: ...

Utössä jälleen, ja nyt pidemmän aikaa... Kustaviin kuuluvaan Katanpään satamaan seilasimme Kristiinankaupungista erittäin vauhdikkaasti 16 tunnissa. Jälleen yö vedettiin vuorovedoin, ja tämä yö oli erittäin sateinen, joten vahtivuoroja vaihtaessa piti myös vaihtaa kuivempia vaatteita. Tuulta oli riittävästi, samoin aallokkoa, josta osa oli uutta ja osa vanhaa eli eri suunnista tulevaa. Sateinen sää teki yhden vuoroista aika pimeäksikin, ja minun piti tässä keinunnassa oksentaakin pari kertaa oman vahtivuoroni aikana. Katanpään satama sijaitsee Lypyrtin linnakesaaressa ollen entinen vankien ja varusmiesten saari. Luontopolun varrella saa tutustua saaren historiaan, ja tapasimme metsälenkillä peurojakin. Satamassa oli oikein mukavat palvelut, ja illalla makkaraa paistaessa saatiin nauttia ruotsalaismiehen komeasta laulusta ja kitaransoitosta. Kukkuu retkeilijät! Seuraava satama, Lappo, sijaitsee jo Ahvenanmaan puolella Brändön kunnassa, joten saimme nostaa vieraslipun oikeanpuoleiseen sa...

Tämä on ylellisyyttä, omistamme aikaa. Saamme rauhassa seikkailla Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa. Karuja luotoja, kallioisia saaria, upeita luontopolkuja, saaristolaiskulttuuria, maalaismaisemia. Kökarissa kävimme Celindalla jo kolmannen kerran, mistä voinee päätellä kyseisen saaren viehätysvoiman. Uusia kohteita meille olivat mm. Utö ja Jurmo, ja olen niin onnellinen, kun pääsin nyt näihin tutustumaan. Utössä, vihdoin Utössä asuu Wikipedian tietojen mukaan vakituisesti 33 asukasta. Haastattelin kaupan myyjiä koulun tilanteesta. He pähkäilivät, onko tietty perhe muuttamassa saareen, ja siitä riippuen oppilaita tulee olemaan koulussa viisi tai kuusi. Pitkän keskustelun tuloksena myyjien lopullinen vastaus kysymykseeni koulun oppilasmäärästä oli ”puolisentusinaa”. Koulun toiminta on näin ollen turvattu taas vuodeksi eteenpäin. Utö Utön ympäristön lähihistoriaan kuuluu tietenkin Estonian uppoaminen vuonna 1994, ja juuri meidän vierailumme aikaan noin 40 kilometrin päässä nostettiin ylö...