Celinda seilailee

Trombi (tai virallisesti kuulemma vesipatsas) Tämä luonnonilmiö koettiin Röytässä 23.8. Purjehduskausi alkaa lähestyä loppua, harmillisen pian. Celinda joudutaan nostamaan olosuhteiden pakosta vedestä jo syyskuun viimeisenä viikonloppuna, ja sen purkamiseenkin on varattava riittävästi aikaa. Viimeiset pari viikonloppua (kummatkin pidennettyinä neljän yön reissuina) Celinda on seilannut Oulun lähellä pysähdyspaikkojen ollessa Hailuodon Marjaniemi, Maijanleton poiju sekä Iin Röytän saari.  Tutut ihanat saaret – Hailuoto ja Röyttä – ovat tarjonneet upeita luontoelämyksiä. Olen saanut kerätä kantarelleja ja herkkutatteja, syödä mustikoita ja puolukoita, jututtaa sienireissun kahvitauolla lampaita, nähdä käärmeen jne. Hailuodon tatit Iin Röytän kantarellit aurinkokuivurissa Iin Röytän hiljentymispaikka Luonnossa liikkuessa kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää ihanuutta. Ihmisen ikävät jäljet alkoivat todella ottaa päähän kantarellipaikassani, sillä törmäsin muoviin useammin kuin sieniin: ...

  Kippari mastossa Kippari hinattiin toissa viikonloppuna tutkan sähköjä kunnostamaan, ja viaksi selvisi kosketusvika liittimessä. Eiköhän nyt Celindan laitteisto ole valmis kesän pidemmillekin reissuille. Tämä kesä on alkanut sään puolesta todella koleissa merkeissä. Neljä viikonloppua, vähän pidennettynäkin, Celinda on jo viettänyt merellä: Iin Röytän saaressa niistä kolme, ja neljäs Hailuodon Marjaniemessä. Pari viikkoa sitten meillä oli mukana lapsiakin, ja voi sitä iloa, kun kummipoika sai uudella virvelillään heti ensimmäisellä heitolla ison hauen. Oli mukava viettää aikaa lasten kanssa, ja pääsinpä vielä toukokuun viimeisellä viikolla ekaluokkalaisen mukana kevätkirkkoonkin Suvivirttä laulamaan. Suvivirsi Oulujoen kirkossa Ajat muuttuvat, eikä aina positiiviseen suuntaan, ja tällä tarkoitan nyt nykyihmisten riippuvuutta puhelimista. Nykyään lasten vapaa-aika isolta osin menee ”olemalla puhelimella”, joten onhan se jotenkin kummallista, jos se kiinnostavuudessaan vie huomio...

Vihdoinkin, kesä on täällä taas. Ensimmäinen purjehdusreissu viikonloppuna suuntautui tietenkin Röyttään. Perjantaina saimme uuden keulapurjeen paikalleen, ja hyvältä näyttää. Moninaisten vaiheiden jälkeen purje tuli Tanskasta lopulta Kempeleeseen, mutta Elvström unohti laittaa pakettiin latat mukaan. Niitä kun sitten odoteltiin aikamme jälkilähetyksenä, jumittuivat latat Tanskan postiin. Muutaman viestin asia jälleen vaati, mutta lopulta Elvström lähetti uuden paketin tulemaan. Ja sitten koitti ilonpäivä, jolloin parin tunnin välein ovikello soi: kotiimme tuotiin kaksi pakettia lattoja! Onpahan nyt sitten varalatatkin. Röytän luontopolulla ja OM:n majan ympärillä kävi melkoinen sirkutus, ja nyt oli oikea hetki kokeilla Muuttolintujen kevät -sovellusta. Kovin monen linnun ääntä en tunnista, mutta nytpä opin erottamaan mm. pajulinnun mollilaulelun peipposen duurista. Ja sitäkään en tiennyt, että talitintti osaa muutakin kuin /ti-ti-tyy/:n! Sorsien äänistä tykkään eniten Riki Sorsan rasp...

Kovasti töitä keväällä vaadittiin, että päästiin tähän pisteeseen. Celinda on nyt seilaamassa kolmatta viikonloppua, ja pidennettynäkin näitä on saatu vietettyä. Ensimmäistä kertaa Johteenpookin satamassa veneemme laskettiin veteen hurjan isolla nosturilla.      Viime viikonloppuna saimme ihania sukulaisvieraita mukaamme, ja meno oli villiä. Meillä on paha tapa käyttää vieraita hyväksemmekin. Emme itse mitenkään mielellään nouse korkealle, vaikka hyvin usein sitä erilaisten tornien ja vuorten kohdalla mieluusti teemmekin. Mutta mastoon – ei kiitos, jos ei ole pakko! Mastoa laittaessamme joku köysi jäi kaikesta huolellisuudesta huolimatta väärälle puolelle, mutta no problems: kipparin veli nostettiin sähkövinssillä korkeuksiin, ja homma hoitui näppärästi. Kiitos Jukka!! Kirjatkin ovat nyt tohinakevään aikana edistyneet hitaammin, mutta eiköhän nyt täällä vesillä pääse taas keskittymään oleelliseen. Kuten jo aiemmin tuli todettua, lukeminen on itselläni osoittautunut oivall...

  Kävimme viikonloppuna katsastamassa Oulun Merenkävijöiden majan Iin Röytän saaressa. Hiihdimme lauantaina mukavassa vastatuulessa (15-20 m/s) noin kolmen kilometrin matkan Praavasta saareen, ja kökötimme illan täysi talvivarustus päällämme takkatulen ääressä kirjoja lukien. Onneksi vanhat Haltin talvimakuupussit pelittävät edelleen – pipo päässä tarkeni hyvin nukkua. Ammattilaiset saaren edustalla jo ”veneilivät”. Nyt on kevätpäiväntasaus, joten voi kai tässä vähitellen itsekin alkaa suunnitella kesän seilauksia. Ja Celindan varustelu etenee, kiitos ahkeran kipparin!  Tällä viikolla Schenker toi meille uuden pelastuslautan, jonka kylläkin toivon jäävän käyttämättömäksi (kuuntelinpa kuitenkin Kerkko Koskisen hienon Mayday-biisin tähän väliin). Tavoitteena kesällä olisi viettää mahdollisimman paljon aikaa Celindassa asustellen, varsinkin nyt, kun me molemmat voimme siirtää toimistommekin sinne heti veneen vesillelaskun jälkeen. Pandemiasta johtuen kaksi kesää on mennyt käymätt...

  Celindan matka Helsingistä Ouluun kesällä 2021: Lauttasaari-Bölsön-Linlo-Svartön-Strömsön-Jussarö-Tammisaari-Koö-Rosalalandet-Rosala-Borstö-Kökar (Hellsö)-Björkö (Maarianhamina)-Maarianhamina itäsatama-Bomarsund-Sälsö-Seglinge-Lansker-Kylmäpihlaja-Merikarvia-Kristiinankaupunki-Gåshällan-Bergö-Vaasa-Raippaluoto-Mässkär-Kokkola-Konikarvo-Raahe-Marjaniemi-Kellonlahti-Oulu Tänä kesänä ympärilläni ovat olleet merelliset luontomaisemat Suomenlahdelta Ahvenanmaan saaristoon ja sitä kautta Selkämerelle, Merenkurkkuun ja Perämerelle – Iin Röytän saareen saakka. Suomalaiset ovat nyt uutisten mukaan sankoin joukoin löytäneet uusia luontoharrastuksia, kun meidät on pakotettu katsomaan lähelle ulkomaanmatkailun oltua 1,5 vuotta lähes mahdotonta. Itse olen vuosi vuodelta yrittänyt oppia nauttimaan luonnosta aina paremmin luontoa kunnioittaen. Purjehtijana erityisesti mietityttää Itämeren tilanne, koska sen on kerrottu olevan yksi maailman saastuneimmista meristä. Luin juuri jostakin, että siel...