Celinda seilailee

Let it snow! Let it snow! Let it snow! Matka Turun saaristosta pohjoiseen kulki Pähkinäisten (Naantaliin kuuluva saari) kautta Vaasaan. Pähkinäisistä seilasimme noin 35 tunnin legin tuttuun Bergön lahteen Vaasan kaupungin eteläpuolelle. Juuri ennen perille pääsyä kannelle alkoi sataa lunta – kyllä, heinäkuun viimeisinä päivinä! Yön yli nukuttuamme siirryimme Raippaluodon satamaan, josta sitten erittäin vauhdikas purjehdus Monäsiin turkistarhojen lemuja haistelemaan. Pikku kävelylenkki tehtiin kylässä, mutta eipä täältä löytynyt kuin tanssilava. Kyläkauppakin oli lopetettu. Onneksi satamasta sai kuitenkin itsepalveluperiaatteella ostaa jätskiä, joten sikäli mahtava kylämeininki täällä on.  Kun aika on... Monäsistä matka jatkui Pietarsaaren Mässkäriin, josta kuitenkin tuli yöllä hälytys kotiin: äitini oli saanut aivoverenvuodon, joten minun piti järjestää itseni Pännäisten asemalle ja tulla kiireesti kotiin. Kahden vuorokauden kuluttua äiti nukkui pois, 93-vuotiaana. Syksyn antimia...

Juhannuksen aatonaattona Celinda irrotti köydet Oulun Johteenpookin satamassa ja suuntasi kohti etelää. Enpä muista näin mahtavia tuulia tehdä pitkää matkaa – myötäisen puolelta tulevat tuulet, jotka vaihtelivat 2-12 m/s välillä, veivät Celindan vauhdikkaasti Vaasan eteläpuolelle. Yöhön mennään Pitkäkin purjehdus sujuu vuorovedoin hyvin. Hyvä meripunkka on ollut loistava apu kunnon unille, kun vedämme yön yli kolmen tunnin vuoroissa. Tässä olen aloittamassa päiväunia, jotka saan otettua milloin vaan, kun laitan mindfulness-nauhat korvanappien kautta kuunneltavaksi. Heitimme ankkurin Södersundin lahteen ja pidimme tuulia ja sateita tässä kaksi yötä; juhannus kului siis tässä Metro- ja Maustetyttöjä kuunnellen. Tuulet olivat sen verran voimakkaat, että emme käyneet maissa lainkaan. Sunnuntaina, joka olikin mukavan aurinkoinen päivä, jatkoimme matkaa kohti Kristiinankaupunkia genaakkerilla purjehtien. Kohti Kristiinankaupunkia Pidennetyn viikonlopun aikana siirryttiin siis Oulusta Kristii...