Celinda seilailee

Jungfruskäristä aloimme vähitellen suunnata kohti Houtskaria, jossa meidän oli tarkoitus tavata tyttäremme poikakaverinsa kanssa, jotka olivat pyöräilemässä Turun saariston rengasreittiä. Vietimme matkalla jälleen pari yötä ankkurissa (Berghamnin ja Lukin välisessä lahdessa sekä Vadvikenissä lähellä Houtskarin venesatamaa) eli etenimme jälleen hyvin hyvin rauhallisesti. Sinilevästä näimme pieniä merkkejä Vadvikenissä, mutta onneksi vielä tähänkin päivään mennessä olemme aina halutessamme päässeet uimaan; muualla kuin Vadvikenissä ei silmämääräisesti sinilevää ole ollut havaittavissa. Houtskarin sataman lähellä oli pieni M-market, josta saimme ostaa ruokatäydennystä, ja muuten kylä oli perinteinen saariston maalaiskylä. Houtskarin vuonna 1704 valmistunut kirkko vehnäpeltojen ympäröimänä Houtskarista suuntasimme kohti Turkua, josta kipparin veli tuli Celindalle pitkää viikonloppua viettämään. Ankkuroiduimme jälleen Turkuun mennessä yhdeksi yöksi Airiston sivuun (Eerikvallanniemen kärje...

Joutilasta aikaa Purjehtiminen tänä kesänä on tarjonnut – ja tarjoaa edelleen – käsittämättömän hienoja ja kauniita hetkiä. Toki tämä elämäntapa tarkoittaa usein myös epämukavuuksien sietämistä, mutta elämä täällä merellä ja veneessä tuntuu, kehon jokaisella solulla. Olen ylpeä itsestäni, että olen kipparin kanssa lähtenyt Celindaan asumaan, ja teemme nyt juuri sitä, mitä haluamme tehdä. Perämeri kyllä tulee pian vastaan ja rajoittaa asumisen veneessä vielä alle 30 %:iin vuodesta. Mutta koko ajan enemmän ja enemmän 😉 Ankkurointia tänä kesänä olemme harrastaneet huomattavasti vähempi kuin aikaisempina kesinä, joten satamamaksuihin on mennyt yllättävän paljon rahaa. Tammisaaren ja Kustavin saaristoissa kuitenkin vietimme omassa rauhassa useamman yön, ja onhan joutsenkuoroja kuunnellessa ihmisen hyvä olla. Omanlainen kokemus toisaalta oli nähdä meno ja meininki Suomen suurimmassa vierassatamassa Hangossa, samalla tietenkin Suomen suurimpia ja hulppeimpia veneitä hämmästellen. Ranskalaine...