Celinda seilailee

  Kippari mastossa Kippari hinattiin toissa viikonloppuna tutkan sähköjä kunnostamaan, ja viaksi selvisi kosketusvika liittimessä. Eiköhän nyt Celindan laitteisto ole valmis kesän pidemmillekin reissuille. Tämä kesä on alkanut sään puolesta todella koleissa merkeissä. Neljä viikonloppua, vähän pidennettynäkin, Celinda on jo viettänyt merellä: Iin Röytän saaressa niistä kolme, ja neljäs Hailuodon Marjaniemessä. Pari viikkoa sitten meillä oli mukana lapsiakin, ja voi sitä iloa, kun kummipoika sai uudella virvelillään heti ensimmäisellä heitolla ison hauen. Oli mukava viettää aikaa lasten kanssa, ja pääsinpä vielä toukokuun viimeisellä viikolla ekaluokkalaisen mukana kevätkirkkoonkin Suvivirttä laulamaan. Suvivirsi Oulujoen kirkossa Ajat muuttuvat, eikä aina positiiviseen suuntaan, ja tällä tarkoitan nyt nykyihmisten riippuvuutta puhelimista. Nykyään lasten vapaa-aika isolta osin menee ”olemalla puhelimella”, joten onhan se jotenkin kummallista, jos se kiinnostavuudessaan vie huomio...

Seilatessamme kesällä 2021 Helsingistä ja Ahvenanmaalta kohti pohjoista pääsin käymään jälleen kauniissa Kristiinankaupungissa, Suomen ainoassa Citta Slow -kaupungissa. Kaupunki mainitaan Liisa Väisäsen Verkkaisuuden filosofia -kirjassa, joka on hyvin valaiseva teos kyseenalaistettaessa nykymenoa. Elämme Suomessa pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa, todellisessa hyvinvointivaltiossa. Joitakin asioita ehkä kuitenkin olisi pitänyt hoitaa ja kehittää hieman hitaammalla tahdilla, verkkaisemmin (sana, jota rakastan). Verkkaisesti jossain Ahvenanmerellä Olen seurannut hyvin läheltä usean ikääntyvän suomalaisen yrityksiä hoitaa ihan arkisia asioitaan, mutta hankalaksi on mennyt, vaikka kaikki ymmärrys ja järki toimii vallan mainiosti. Ei riitä, että osaa käyttää internetiä perusasioihin (esimerkiksi laskujen maksamiseen, sähköpostien lähettämiseen liitetiedostoineen ja valokuvien skannaamiseen), sillä monen asian hoitaminen on äärimmäisen hankalaa erilaisten palvelusivustojen kautta, ja puh...

Matkailun kautta ihmiset pääsevät näkemään maailmaa laajasti, ja omalla sukupolvellani onkin ollut mahdollista, niin halutessaan, tutustua koko maailmaan. Jotkut jopa tietoisesti pyrkivät käymään maapallon jokaisessa itsenäisessä valtiossa. Maa, johon itse olen ensikäynnistä lähtien ollut totaalisen ihastunut, on Italia. Olenkin saanut siihen vuosien saatossa tutustua myös italialaisten ihmisten kautta, sillä kotonamme asui italialainen vaihto-opiskelija viiden kuukauden ajan noin kymmenen vuotta sitten. Tämän jälkeen hän on käynyt Suomessa useita kertoja, ja myös oma perheeni on saanut vierailla kyseisen vaihto-opiskelijan kotona Veneton alueeseen tutustuen. Toinenkin perhe Italiasta on tullut niin tutuksi, että olemme vierailleet toistemme kotona ja viettäneet ulkoilmaelämää yhdessä sekä Suomen Lapissa että Italian Alpeilla. Ihania, sydämellisiä ihmisiä nämä italialaiset. Taskuvarkaisiin olen törmännyt Italiassa ainoastaan kerran, liira-aikaan Roomassa Interrail-reissullani, ja tuoss...