Celinda seilailee

  Syyspurjehdusta        Tässä toissa viikonlopun seilaustilanteessa päänsisäinen jukeboxini alkoi soittaa inhoamaani biisiä ”Vielä on kesää jäljellä…”. Nooh, ei enää niin kesäinen meininki ollut, mutta hyvällä vaatetuksella purjehdus oli edelleen kuitenkin erittäin nautinnollista. Huikeisiin nopeuksiin on Celinda-rouva meitä syksyn tuulissa saattanut, ja viimeisellä reissulla pidemmän tovin saimme pitää jopa yli kahdeksan solmun vauhtia, ja yli seitsemän solmua koko matkan Oulusta Maijanleton poijuun. Ihan ennätysvauhteja siis meille. Ensi kesäksi tilaamme uuden genuan, joten ans kattoo sitten! kuva kirjasta Ajatuksia aamuun   Otin riskin ja ryhdyin tänä syksynä kokonaan yksityiseksi ammatinharjoittajaksi. Onneksi olen pyristellyt teknologisen kehityksen mukana siinä määrin, että uudet jutut eivät hirvitä, ja teen nyt työkseni lähes yksinomaan etäkuntoutusta. Tämä on mahdollistanut liikkuvamman elämäntavan, ja töitä voi tehdä mistä vain, kunhan nettiy...

Kesän pitkä purjehdusreissu on alkanut. Lähdimme Oulusta jo juhannuksen aatonaattona: ensin Maijanlettoon yöksi ja siitä juhannusaattona Hailuodon Marjaniemeen jatkaen. Hieno juhannussää tällä kertaa, ja Marjaniemen satamassa paljon hyviä purjehdusystäviä. Juhannusaatto Hailuodon Marjaniemessä Juhannuspäivän aamuna köydet irti ja keula kohti Kokkolaa. Muita ei merellä näkynyt. Mustakarille asettauduimme tekemään viimeistä työviikkoa. Hurjat helteet olivat läsähtäneet Suomen päälle pidemmäksi aikaa, ja vene taisi ollakin vallan mainio toimipiste viimeisille työpäiville. Enpä muista ennen työpäivän aikana uineeni, mutta tässäpä se olikin helppoa, ja Mustakarilla tuli uitua kaikkina vuorokaudenaikoina. Jotenkin erityisen hieno uintiretki sattui iltana, jolloin joku paikallinen firma piti satamassa kesäjuhliaan, ja Olavi Uusivirta oli heillä viihdyttäjänä (ilman bändiä). Satuin nautiskelemaan linnunmaidon lämpöisestä merivedestä, uiden rauhallisesti juuri Uusivirran setin kahden viimeisen ...