Celinda seilailee

Airisto Marina Turun alueella pyöriessä pysähdyimme uuteen paikkaan, Airisto Marinan vierasvenesatamaan. Täällä oli erittäin hyvin tilaa, hyvät aisapaikat (myös 8 metrisiä riittävästi), polttoainejakelu, septityhjennys, sauna upealla maisemalla jne. jne. Ihmettelimme, miten siellä olikin niin hyvin tilaa, kun kuitenkin Airistolla ollaan. Useammasta suunnasta kuulimme, että paikalla on jostakin syystä hieman negatiivinen maine, mutta tämä ilmeisesti on jotakin vanhaa perua. Me emme nyt kyllä voineet moittia yhtään mitään. Iso plussa oli myös espanjalaisten rannassa pitämä ravintola Marieta Airisto, jossa pääsi vähän niin kuin välimerelliseen tunnelmaan. Kävimme siellä syömässä kahtena iltana erittäin herkulliset tapakset, ja pelkästään niiden vuoksi menisin tähän satamaan uudestaan vaikkapa jo tänään! Marieta Airisto -ravintolassa on myös mukavasti erilaisia ohjelmallisia iltamia: karaokea, esiintyjiä, juhannuskokko jne. Isommat veneet mahtuvat hyvin sivukiinnitykseen Airisto Marinass...

Kippari on nyt lomalla. Elän nyt konkreettisesti osana luontoa: toissapäivänä istahdin Ingersholman saaressa (Södholmin ankkuripaikassa) kalliolle, ja yht´äkkiä huomasin hirven töllöttävän minua suoraan silmiin noin 50 metrin päässä. Kumpikin olimme hiljaa ja katselimme toisiamme. Sitä edellisenä päivänä lähdimme kipparin kanssa kumiveneeseen Celindan ollessa ankkurissa, ja pieni käärme ui juuri silloin Celindan ohi – sellaistakaan en ennen ole nähnyt. Merikotkia on nyt liidellyt jo useammankin saaren yläpuolella, ja tietenkin on näkynyt silkkiuikkuja, joutsenia ja paljon muita lintuja, joita valitettavasti en tunne. Långskärin luonnonsatamassa on kaksi lahtea. Ankkuroimme itsemme itäiseen lahteen; läntinen on kiva laguuni, jossa voi kiinnittäytyä suoraan kallioon. Tämä kuva on läntisestä lahdesta kohti itäistä lahtea. Eeva Kilven kuolema nosti itselleni mieleen hänen tekstinsä, joihin olen tutustunut kunnolla vasta viimeisen parin vuoden aikana. Erityisesti tämä ”kohtaus” Naisen päivä...

Väylä Lootholman satamaan on erittäin kapea Lootholman avokonttorimme - viimeiset työpäivät tässä ennen lomaa Juhannuksen aatonaattona, torstaina 18.6., Celinda irrotti köydet Oulun Johteenpookissa ja suuntasi kohti etelää. Yötä päivää seilattiin vuorovedoin, mutta Vaasan korkeudella stopattiin Raippaluodon sillan kupeeseen pitämään tuulia ja levähtämään. Vuorokauden pysähdys tässä, minkä jälkeen matka jatkui edelleen vuorovedoin Kustaviin saakka. Heitimme maanantai-iltana (22.6.) ankkurin tuttuun lahteen pariksi yöksi, minkä jälkeen siirryimme Lootholmin kauniiseen satamaan. Tässä on todella kaunis satama ja upeat palvelut! Celindan meripunkat Ilman näitä olisi yöllinen vuoroseilaus kahdestaan purjehdittaessa hankalaa. Neljän vuorokauden siirtymä Oulusta Turun korkeudelle verotti voimia. Kahdestaan matkaa tehtäessä univelkaa tulee väistämättä, ja rehellisesti sanoen useamman päivän tämä reissu kehossa tuntui. Toki on muistettava sekin, etten vielä ollut lomalla, vaan tiistaista pe...

Toukokuun lopussa Perämerellä ei olosuhteet ole kuin Välimerellä Testipurjehduksella Maijanlettoon ja Röyttään totesimme, että hyvin Celinda toimii. Kippari on asentanut täksi kesäksi uuden autopilotin, ja sekin saatiin toisena seilauspäivänä toimimaan. Maijanlettoon kryssittäessä pohdittiin, mikä mahtaa olla vikana, kun ko. ohjelmaa ei laitteista löydy. Mutta PLING: yht’äkkiä asentajalla välähti, että sulake on unohtunut laittaa paikalleen; tämäpä ratkaisi kaiken, ja sen jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa.  Helppokäyttöisiä ovat muuten nämä nykylaitteet verrattuna vanhempaan teknologiaan. Meillä on tässä B & G -autopilotin yläpuolella vielä vanha karttaplotteri, joka tullaan vaihtamaan seuraavaksi kesäksi. Toinen purjehdusreissu suuntautui – jälleen Maijanleton kautta – Hailuodon Marjaniemeen. Tänne seilaus vaatii jo muutaman tunnin enemmän aikaa, ja fiilinki lähestyy asteittain enemmän avomeripurjehdusta. Nytpä kaikki ei ihan toiminutkaan: GPS-paikannus katosi plotte...

Kevät on näyttänyt minulle jo perhosia, haikaran, töyhtöhyypät, hanhet, leskenlehdet… kohti purjehduskesää mennään nyt kovaa kyytiä. Oman purjehdusseuramme kausi lipunnostoineen avataan virallisesti satamassa 2.5., ja siellä näkyy olevan tiedossa oikein mukavaa ohjelmaakin – nuori polvi tuo selkeästi virkeyttä toimintaan! Seuramme majaa aletaan kunnostaa kesäkuun alussa. Kovin paljon en majalla nykyään itse kylläkään käy, koska suurimman osan kesästä Celinda seilaa etelän vesillä. Mutta usein kuitenkin kauden ensiseilaukset ja syksyn viimeiset purjehdukset suuntautuvat Iin Röyttään. Kuva: https://www.wsoy.fi/kirjat/naisen-paivakirja/ Eeva Kilven tuotantoon en ole juurikaan aikaisemmin perehtynyt – mitä nyt muutamia elämänfilosofiaa hienosti ymmärtäviä runoja lukuun ottamatta –, mutta nyt tartuin Naisen päiväkirjaan . Vaikka kyseessä on päiväkirjamuotoista tekstiä, huomasin heti, että on olemassa kirjailijoita ja KIRJAILIJOITA. Miten elämän yksinkertaisiakin asioita ihminen voi s...

Upeaa - ihan vaan näin kotona! Vähitellen alkaa tuntua, että jo riittäis nämä pakkaset! Säähän aina puhututtaa, mutta nyt ihmisiä ovat puhututtaneet sähkölaskut. Tokihan sähkölämmitteisissä taloissa sähkönkulutus on ollut nyt useita viikkoja pilvissä, mutta toisaalta olisi hyvä muistaa, että keskiarvo saattaa olla kuitenkin vuoden aikana hyvinkin maltillinen. Onhan meillä Suomessa kuitenkin yksi halvimmista sähköistä koko Euroopassa (ettei peräti halvin?). Syksyn ja talven aikana olen seuraillut säätilojen vaihteluja aika tarkasti: Marraskuu alkoi poikkeuksellisen lämpimänä. Useassa paikassa maassamme mitattiin 5.11. yli 10 asteen lukemia, ja esimerkiksi Kuopiossa ennätyslukemaksi saatiin peräti 11,7 astetta. Nämähän ovat purjehtijalle aivan normaaleja juhannussäitä! Aika normaalia alkaa nyt olla se, että uutiset kertovat säästä puhuttaessa ”ennätyksistä” ja ”mittaushistorian korkeimmista lukemista”. Järkyttävää oli myös seurata Jamaikalle iskeneen hirmumyrsky-Melissan liikkeitä ja...