Celinda seilailee

Lagosin edusta kuutamovalaistuksessa Portugalin satama-, telakka- ja ankkuripaikkaekskursiomme aloitimme etelärannikolta, Lagosista. Kaupunki itsessään on todellinen turistikaupunki, mutta turistejapa tässä itsekin ollaan. Huoneistostamme oli huikea näköala Atlantille, ja mukava oli omalta terassilta seurata kaupunkiin harvakseltaan lipuvia purjeveneitä. Kävelysilta pitää nostaa ylös, kun uusi vene Lagosin satamaan saapuu. Nyt eletään jo low season -aikaa, joten Lagosin satamamaksutkin näyttävät tähän aikaan vuodesta olevan jo kohtuulliset (Celindalle yö olisi nyt 32 € ja viikko 149 €). Telakka-aluettakin kävimme katsastamassa, ja kovasti oli veneitä joko talvehtimassa tai huoltotoimenpiteitä odottamassa.  Ilmeisesti tämä Hallberg-Rassy on saanut tuta orca-hyökkäystä Lagosiakin isompi satama-alue kaikkine palveluineen on Portimãossa, joka sijaitsee noin 20 km Lagosista itään päin. Täällä telakointi on kuulemani mukaan selkeästi edullisempaa kuin Lagosissa; Lagosissa kuukausimaksu...

Celinda valmistautuu tässä talven viettoon. Hän nousi vedestä syyskuun viimeisenä lauantaina. Fokalle tehtiin tänä syksynä kunnon pesut Mastoa oli irrottamassa enemmältikin ystävällisiä ihmisiä, ja tässä vielä huolelliset pakkaamiset ennen katokseen viemistä Heti, kun Celinda oli päässyt kuivalle maalle, suuntasimme kohti Portugalia – tässä vaiheessa vielä lentäen. Ajatuksena on tutkailla Portugalin satama- ja telakkavaihtoehtoja tulevaisuutta silmällä pitäen. Lissaboniin laskeutumisen jälkeen poimimme vuokra-auton Europcarilta ja lähdimme kuitenkin aluksi pariksi päiväksi todella vanhaan kaupunkiin, Évoraan. Kyseessä on aika erikoinen pieni kaupunki, jossa 1300-luvulla rakennetun keskiaikaisen kaupunginmuurin sisällä jokaisella kadulla näyttää ihan samanlaiselta. Uudempaa rakennuskantaa toki löytyy sitten muurien ulkopuolelta. Mielenkiintoinen seikka on se, että kyseinen kaupunki tulee olemaan yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuonna 2027 eli heti Oulun jälkeen. Kotikatum...

Trombi (tai virallisesti kuulemma vesipatsas) Tämä luonnonilmiö koettiin Röytässä 23.8. Purjehduskausi alkaa lähestyä loppua, harmillisen pian. Celinda joudutaan nostamaan olosuhteiden pakosta vedestä jo syyskuun viimeisenä viikonloppuna, ja sen purkamiseenkin on varattava riittävästi aikaa. Viimeiset pari viikonloppua (kummatkin pidennettyinä neljän yön reissuina) Celinda on seilannut Oulun lähellä pysähdyspaikkojen ollessa Hailuodon Marjaniemi, Maijanleton poiju sekä Iin Röytän saari.  Tutut ihanat saaret – Hailuoto ja Röyttä – ovat tarjonneet upeita luontoelämyksiä. Olen saanut kerätä kantarelleja ja herkkutatteja, syödä mustikoita ja puolukoita, jututtaa sienireissun kahvitauolla lampaita, nähdä käärmeen jne. Hailuodon tatit Iin Röytän kantarellit aurinkokuivurissa Iin Röytän hiljentymispaikka Luonnossa liikkuessa kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää ihanuutta. Ihmisen ikävät jäljet alkoivat todella ottaa päähän kantarellipaikassani, sillä törmäsin muoviin useammin kuin sieniin: ...

Näin isoa sudenkorentoa en ennen ole nähnyt. Tämä kaveri istahti Kustavin edustalla jalalleni levähtämään. Leveysasteet vaihtuivat kivuttomasti kohti pohjoista pääasiassa upeiden myötätuulten saattelemana. Lähdimme Maisaaresta kohti pohjoista 29.7., ja pelkällä reivatulla isolla saavutimme kapealla saaristoreitillä huikeat nopeudet. Suomen rannikkoa edettiin vähitellen omille tutuille seuduille seuraavaa reittiä: ankkuripaikka Kustavin edustalla Munkoora-saaren pohjoispuolella, Uusikaupunki, Raippaluoto, Monäs, Mässkär, Hailuodon Marjaniemi ja Oulu. Ouluun saavuimme 11.8. Reivatulla isolla, ilman genoaa Paluumatkalla kokeilin ensimmäisen kerran Scopoderm-laastaria, josta moni purjehtija on saanut helpotusta merisairauteen. Itse en herkimmästä päästä ole sairastumaan, mutta vähän isommassa aallokossa matkan jatkuessa pitkään saattaa etova olo yllättää – ja sehän ei mukavaa ole. Kokeilin nyt parilla pidemmällä legillä tätä reseptillä saatavaa laastaria, ja hyvin positiiviset kokemukset t...

Jungfruskäristä aloimme vähitellen suunnata kohti Houtskaria, jossa meidän oli tarkoitus tavata tyttäremme poikakaverinsa kanssa, jotka olivat pyöräilemässä Turun saariston rengasreittiä. Vietimme matkalla jälleen pari yötä ankkurissa (Berghamnin ja Lukin välisessä lahdessa sekä Vadvikenissä lähellä Houtskarin venesatamaa) eli etenimme jälleen hyvin hyvin rauhallisesti. Sinilevästä näimme pieniä merkkejä Vadvikenissä, mutta onneksi vielä tähänkin päivään mennessä olemme aina halutessamme päässeet uimaan; muualla kuin Vadvikenissä ei silmämääräisesti sinilevää ole ollut havaittavissa. Houtskarin sataman lähellä oli pieni M-market, josta saimme ostaa ruokatäydennystä, ja muuten kylä oli perinteinen saariston maalaiskylä. Houtskarin vuonna 1704 valmistunut kirkko vehnäpeltojen ympäröimänä Houtskarista suuntasimme kohti Turkua, josta kipparin veli tuli Celindalle pitkää viikonloppua viettämään. Ankkuroiduimme jälleen Turkuun mennessä yhdeksi yöksi Airiston sivuun (Eerikvallanniemen kärje...

Tulihan se kunnon kesä säidenkin puolesta, vihdoinkin. Ahvenanmaan etelä- ja länsipuolella seilattaessa näimme jälleen tämän saariston parhaat puolet, ja tokihan säillä on fiilikseen valtava vaikutus.  Maarianhaminassa tempaisin ja kävin piiitkän harkinnan jälkeen kampaajalla ottamassa kiharat. Edellisistä taitaa ollakin jo ainakin 15 vuotta. Nämä kiharat onnistuivat hyvin eivätkä kuivattaneet hiuksia. Onhan nyt todellakin helppoa viettää vene-elämää, kun ei tarvitse koko ajan olla pesemässä hiuksia. Ja vaikka lippis on päässä lähes koko ajan, ei hiukset nyt lätsähdäkään päätä myöten. Olisinpa uskaltanut tehdä tämän muodonmuutoksen jo aikaisemmin! Edelleen olen sitä mieltä, että Ahvenanmaan parasta aluetta on Kökar ympäristöineen. Yövyimme Kökarin pääsaaren eteläpuolella upeassa Idön ja Brunnskärin välisessä lahdessa. Tämä on luonnonsuojelualuetta, ja saari tarjosi näytille sellaisia kukkia, joita en muualla ole nähnyt. Lehmäkin nähtiin täällä kalliokiipeilyä harrastamassa, mikä ...