Celinda seilailee

Tulihan se kunnon kesä säidenkin puolesta, vihdoinkin. Ahvenanmaan etelä- ja länsipuolella seilattaessa näimme jälleen tämän saariston parhaat puolet, ja tokihan säillä on fiilikseen valtava vaikutus.  Maarianhaminassa tempaisin ja kävin piiitkän harkinnan jälkeen kampaajalla ottamassa kiharat. Edellisistä taitaa ollakin jo ainakin 15 vuotta. Nämä kiharat onnistuivat hyvin eivätkä kuivattaneet hiuksia. Onhan nyt todellakin helppoa viettää vene-elämää, kun ei tarvitse koko ajan olla pesemässä hiuksia. Ja vaikka lippis on päässä lähes koko ajan, ei hiukset nyt lätsähdäkään päätä myöten. Olisinpa uskaltanut tehdä tämän muodonmuutoksen jo aikaisemmin! Edelleen olen sitä mieltä, että Ahvenanmaan parasta aluetta on Kökar ympäristöineen. Yövyimme Kökarin pääsaaren eteläpuolella upeassa Idön ja Brunnskärin välisessä lahdessa. Tämä on luonnonsuojelualuetta, ja saari tarjosi näytille sellaisia kukkia, joita en muualla ole nähnyt. Lehmäkin nähtiin täällä kalliokiipeilyä harrastamassa, mikä ...

Enklingestä meillä oli muka tiedossa noin 14 merimailin ”pikamatka” Västra ja Östra Simskälan väliseen lahteen (Norrsundet) ankkuriin tarkoituksena sitten seuraavana päivänä käydä kumiveneellä Simskälan saarella sijaitsevassa Anni Blomqvistin kotitalossa, joka toimii nyt museona ja kirjailijaresidenssinä. Purjehdushan sinällään sujui oikeinkin mallikkaasti, kun ensin jonkin aikaa odottelimme lilluen tuulten viriämistä. Vauhti lisääntyi matkan edetessä, ja Simskälaa lähestyessä laitoimme veneen hyvistä kaiuttimista Myrskyluodon Maijan kuulumaan isosti ja komeasti. Ankkurointipa ei sitten Simskälan lahdella ollutkaan niin yksinkertaista; tolskasimme varmastikin 1,5 tuntia lahdella pitävää ankkuripaikkaa etsien. Toisaalta, hukkaan ei mennyt tämäkään touhuilu, sillä näin ensimmäisen kerran eläessäni läheltä haikaran! Se tepsutteli pienellä kalliolla kaislojen vieressä, kunnes lopulta lähti lentämään viereisen ison kaislikkoalueen yli. Näkymä Anni Blomqvistin kotitalon ikkunasta Myrskyluo...

Tämä on ylellisyyttä, omistamme aikaa. Saamme rauhassa seikkailla Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa. Karuja luotoja, kallioisia saaria, upeita luontopolkuja, saaristolaiskulttuuria, maalaismaisemia. Kökarissa kävimme Celindalla jo kolmannen kerran, mistä voinee päätellä kyseisen saaren viehätysvoiman. Uusia kohteita meille olivat mm. Utö ja Jurmo, ja olen niin onnellinen, kun pääsin nyt näihin tutustumaan. Utössä, vihdoin Utössä asuu Wikipedian tietojen mukaan vakituisesti 33 asukasta. Haastattelin kaupan myyjiä koulun tilanteesta. He pähkäilivät, onko tietty perhe muuttamassa saareen, ja siitä riippuen oppilaita tulee olemaan koulussa viisi tai kuusi. Pitkän keskustelun tuloksena myyjien lopullinen vastaus kysymykseeni koulun oppilasmäärästä oli ”puolisentusinaa”. Koulun toiminta on näin ollen turvattu taas vuodeksi eteenpäin. Utö Utön ympäristön lähihistoriaan kuuluu tietenkin Estonian uppoaminen vuonna 1994, ja juuri meidän vierailumme aikaan noin 40 kilometrin päässä nostettiin ylö...

Kesäloma tuli siis vietettyä Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa. Turusta, Ruissalon telakalta, kippari seilasi Celindan yksin Uuteenkaupunkiin, josta minä viikon maakrapuelämän jälkeen hyppäsin kyytiin. Matka Ukista ylöspäin eteni seuraavin pysähdyksin: Kuusiston saari Uudenkaupungin edustalla, Mikkelinsaaret, Mässkär, Tankar, Hailuoto, Oulu. Mieleen jäävä kokemus matkalla pohjoiseen oli 1,5 vuorokauden purjehdus Kuusiston saaren eteläpuolelta, jossa olimme yön ankkurissa, suoraan Vaasan pohjoispuolelle Mikkelinsaarille. Seilasimme enimmäkseen myötätuulessa virsikirjalla ja saimme kokea myös öisen kuutamopurjehduksen. Yöpurjehdus matkalla Mikkelinsaarille Oli ihana viettää aikaa Mässkärissä ja Tankarissa keskellä viikkoa sesongin ulkopuolella. Ah, niin rauhallista ja kaunista. Mässkärissä ehdin käydä poimimassa myös mustikkapiirakkamarjat. Mustikoita olikin tänä kesänä paljon, piirakkamarjat sai poimittua ihan paikoillaan kyykkien. Mässkär Tankarin saunan löylyt olivat leppoisat, ja täm...

Ahvenanmaan ja Turun saaristot ovat tulleet tämän kesän aikana aika tutuiksi, kun nyt yli kuukauden ajan täällä olemme pyörineet. Olemme nähneet upeita saaria, uskomattoman kaunista luontoa ja jopa erittäin harvinaisia kasvilajeja. Historiallisiin paikkoihin olemme myös saaneet tutustua. Ahvenanmaan saaristo on aivan erityislaatuinen alue Suomessa, ja se kokonaisuudessaan on painunut mieleeni tietynlaisena sielunmaisemana niinä kesinä, kun olen saanut siellä purjehtia. Paljon karuja luotoja sekä kalliota ja kalliota loputtomiin. Turun saaristo on upea, totta kai, mutta purjehtiessa tulee itselleni liikaa mielikuva järvimaisemasta. Toki tuulta tännekin yltää, ja itse asiassa kovimmat puhurit olemme tällä reissulla kokeneet Airistolla. Saaret pyörittävät tuulta ikävästi, ja on vaikea ennakoida tuulen suuntia; yhtäkkiä saari vie tuulen kokonaan tai tuleekin yllättävä imu seuraavasta salmesta. 🐋🐋🐋🐋🐋🐋🐋 Kolme aivan erityistä saarta (tai saariryhmää) haluan mainita reissultamme: Jungfr...

Östra Djupvikenistä purjehdimme 4.7. itään Nötvikeniin, joka on syvä, vuonomainen lahti. Hiljainen rauhallinen paikka ankkuroitua. Kahden yön jälkeen seilasimme takaisin länttä kohti Ahvenanmaan pohjoisrannikkoa pitkin ja jälleen ankkuroiduimme uuteen lahteen: Djupvikeniin.  Tämä on e rittäin kaunis lahti, josta lähtee noin 5 km pitkä luontopolku Getabergeniä kierrellen. Kannattaa todellakin tutustua tähän maisemaltaan vaihtelevaan polkuun: kallioita, luolia, suota, korkeuseroa... Ja lounaspaikkakin löytyy matkan varrelta (autoilijoiden lähtöpiste kyseiselle reitille). 7.7. purjehdimme Dånövikeniin, joka on kesämökkien ympäröimä matala lahti. Siitä 8.7. matka jatkui pääsaaren läntisimpään kolkkaan Eckerön Käringsundin vierassatamaan, josta löytyy kaikki mahdolliset ihmisen tarvitsemat palvelut. 10.7. genaakkerilla vauhdikkaasti purjehtien suuntasimme kohti Maarianhaminaa, joskin jäimme vielä yhdeksi yöksi lähistölle ankkuriin Stora Stegskärin pohjoispuolelle. Maarianhaminan Länsisa...

Kokkolassa teimme viime viikolla vielä nelipäiväisen työviikon. Olen vuosien saatossa tehnyt töitä sen eteen, että saisin työelämässä enemmän vapautta päättää työajoistani ja myös työn määrästä. Vähitellen olen päässyt siihen pisteeseen, että olen jo vallan tyytyväinen elämääni. Tämäkin työviikko oli oivallinen esimerkki tästä: vaikka töitä tuli tehtyä hyvinkin tehokkaasti, tuntui se vähemmän työltä, kun pystyi samalla elämään kompaktia vene-elämää.  Keskipohjanmaan toimittaja kävi näppäisemässä meistä kuvan juttuun, jossa esiteltiin kokkolalaisten lomasuunnitelmia. Yhä useammin näkee artikkeleja ja tekstejä, joissa ympäristömme ja yhteiskuntamme luomia itsestäänselvyyksiä on alettu ravistella. Itselläni viikoittaisen työajan lyhentäminen on antanut kummasti väljyyttä elämään. Lisäksi se, että voin tehdä työtä eri paikoista, on ollut tärkeä tavoite. Toisaalta, ehkäpä juuri näistä syistä, nykyään olen pystynyt tekemään työtäni keskittyneemmin ja paneutuen huolellisemmin asiakkaide...

  Celindan matka Helsingistä Ouluun kesällä 2021: Lauttasaari-Bölsön-Linlo-Svartön-Strömsön-Jussarö-Tammisaari-Koö-Rosalalandet-Rosala-Borstö-Kökar (Hellsö)-Björkö (Maarianhamina)-Maarianhamina itäsatama-Bomarsund-Sälsö-Seglinge-Lansker-Kylmäpihlaja-Merikarvia-Kristiinankaupunki-Gåshällan-Bergö-Vaasa-Raippaluoto-Mässkär-Kokkola-Konikarvo-Raahe-Marjaniemi-Kellonlahti-Oulu Tänä kesänä ympärilläni ovat olleet merelliset luontomaisemat Suomenlahdelta Ahvenanmaan saaristoon ja sitä kautta Selkämerelle, Merenkurkkuun ja Perämerelle – Iin Röytän saareen saakka. Suomalaiset ovat nyt uutisten mukaan sankoin joukoin löytäneet uusia luontoharrastuksia, kun meidät on pakotettu katsomaan lähelle ulkomaanmatkailun oltua 1,5 vuotta lähes mahdotonta. Itse olen vuosi vuodelta yrittänyt oppia nauttimaan luonnosta aina paremmin luontoa kunnioittaen. Purjehtijana erityisesti mietityttää Itämeren tilanne, koska sen on kerrottu olevan yksi maailman saastuneimmista meristä. Luin juuri jostakin, että siel...