Nyt Viron puolelle: Utö-Kalana (Hiidenmaa)-Triigi (Saarenmaa)-Kuivastu (Muhu)- Kõiguste (Saarenmaa)-Kuressaare (Saarenmaa)-Varbla-Kuivastu (Muhu)

Utössä vierähti peräti kuusi yötä. Kovat tuulet jatkuivat ja jatkuivat, joten meillä oli aikaa ihastella Utön etelärannan kallioita vasten iskeytyviä huikeita aaltoja. Pari hurjapäätyttöä yritti jopa surffata (itse ajattelin, että elävänä en niistä aalloista enää rantaan olisi tullut).

Meri näyttää voimansa

9.7. pääsimme lopulta jatkamaan purjehdustamme Viron puolelle. Ylitys Utöstä Hiidenmaan länsikärkeen, Kalanaan, kesti noin 10 tuntia. Varsin reipasta tuulta ja aallokkoa riitti tähän Itämeren ylitykseenkin, ykkösreivillä tultiin. Kalanan uusittu satama oli huippu kaikkine palveluineen ja Äär-ravintoloineen. Pyöräilimme (pyörät sisältyivät satamamaksuun) katsomaan Kõpun majakkaa, ja toisena päivänä kävelimme myös Ristnan majakalle.

Köpun majakka Hiidenmaalla

Noin 30 merimailin päässä Saarenmaalla oleva Triigin satama oli seuraava kohteemme. Täälläkin saimme vuokrattua pyörät käyttöömme ja poljimme katsomaan vanhoja tuulimyllyjä ja lounaalle Leisin kylään.

Ravintola Sassimaja Leisissä

Virossa olemme ankkuroituneet tähän mennessä ainoastaan yhdeksi yöksi, vaikka 

Suomen puolen saaristossa se on normaali tapamme yöpyä. Nyt ankkuri heitettiin Kuivastun sataman viereen, pohjoispuolelle satamaa. Siitä jatkoimme yön jälkeen matkaa Kõigusten satamaan (luksuspaikat täälläkin!). Kerrottakoon tässä, että Viron ja Latvian satamahankkeet ovat saaneet isot EU-rahoitukset (toki muitakin tukijoita taustalla on), ja järkiään kaikissa satamissa on erittäin siistit ja uudenaikaiset sosiaalitilat. Kateeksi käy Perämeren seilaajaa! Asiakkaita nämä satamat kuitenkin kaipaisivat kannattaakseen, sillä useissa satamissa aisapaikat ammottivat tyhjyyttään. Esim. Varblassa Celinda oli ainoa vierasvene! 

Kaupunkielämän viettoon pääsimme Kuressaareen. Kaupunginsatamaan johtava sisääntuloväylä on erittäin mielenkiintoinen. Matalien vesien vuoksi täällä on jouduttu ruoppaamaan todella pitkä ”kanava”, joka johtaa lintujen pesintäalueiden välistä kaupunkiin. Kuressaare on oikein viehättävä Saarenmaan pääpaikka, josta päällimmäisinä jäivät mieleen Piispanlinnan upea Viron historiaan keskittyvä näyttely sekä museovierailumme Neuvostoajan nostalgiamuseoon.

Oh no, vanhana kirjastovirkailijana tämänkin nyt näin

Kuressaaren Piispanlinnassa kannattaa käydä, pistää miettimään

(Viro itsenäistyi vuonna 1991)

Lomalla ei aina tarvitse olla pelkästään kivaa. Kuressaaressa näkemäni näyttelyt antoivat pitkäksi aikaa pureskeltavaa, ja Viron itsenäistymisestä on todellakin aikaa vain 33 vuotta. Itsenäisyys ei ole itsestään selvää, ja demokratia on monessa maassa aivan liian kaukana. Ja pakko kai on todeta sen olevan useiden maiden kohdalla jopa tavoittamattomissa. 

Tästä matka jatkuu Haapsaluun...