Celinda seilailee

Tunnhamnin polulla Meillä on ollut useita vuosia kutsu tulla käymään Tunnhamnissa serkkuni mökillä. Hän purjehtikin aikoinaan paljon ja tunsi nämä kuviot. Serkkuni menehtyi muutama kuukausi sitten, ja valitettavasti nyt vasta Tunnhamniin pääsimme tutustumaan. Luontopolun varrelta kuitenkin helposti löysimme hänen erittäin kauniilla paikalla olevan mökkinsä.  Tunnhamnissa asuu Wikipedian mukaan vakituisesti seitsemän ihmistä, jotka kaikki ovat samaa sukua. Täällä oli ihanasti tarjolla heidän toimestaan savukalaa, tuoreita munkkeja ja sämpylöitä, lampaanvillasta tehtyjä käsitöitä ym.  –   mukava maalaismeininki, joka tänne saaristoon sopii mainiosti. Utö oli tänäkin kesänä yhtä ihana kuin ennenkin. Voisin todellakin kuvitella asuvani täällä! Kaupassa kuultiin, että syksyllä olisi kouluun tulossa seitsemän oppilasta ja myös varhaiskasvatuksen puolella olisi aloittamassa seitsemän lasta. Kuulostaa oikein hyvältä Utön tulevaisuus, vaikka joka syksy täällä saadaankin jännittää,...

Airisto Marina Turun alueella pyöriessä pysähdyimme uuteen paikkaan, Airisto Marinan vierasvenesatamaan. Täällä oli erittäin hyvin tilaa, hyvät aisapaikat (myös 8 metrisiä riittävästi), polttoainejakelu, septityhjennys, sauna upealla maisemalla jne. jne. Ihmettelimme, miten siellä olikin niin hyvin tilaa, kun kuitenkin Airistolla ollaan. Useammasta suunnasta kuulimme, että paikalla on jostakin syystä hieman negatiivinen maine, mutta tämä ilmeisesti on jotakin vanhaa perua. Me emme nyt kyllä voineet moittia yhtään mitään. Iso plussa oli myös espanjalaisten rannassa pitämä ravintola Marieta Airisto, jossa pääsi vähän niin kuin välimerelliseen tunnelmaan. Kävimme siellä syömässä kahtena iltana erittäin herkulliset tapakset, ja pelkästään niiden vuoksi menisin tähän satamaan uudestaan vaikkapa jo tänään! Marieta Airisto -ravintolassa on myös mukavasti erilaisia ohjelmallisia iltamia: karaokea, esiintyjiä, juhannuskokko jne. Isommat veneet mahtuvat hyvin sivukiinnitykseen Airisto Marinass...

Kippari on nyt lomalla. Elän nyt konkreettisesti osana luontoa: toissapäivänä istahdin Ingersholman saaressa (Södholmin ankkuripaikassa) kalliolle, ja yht´äkkiä huomasin hirven töllöttävän minua suoraan silmiin noin 50 metrin päässä. Kumpikin olimme hiljaa ja katselimme toisiamme. Sitä edellisenä päivänä lähdimme kipparin kanssa kumiveneeseen Celindan ollessa ankkurissa, ja pieni käärme ui juuri silloin Celindan ohi – sellaistakaan en ennen ole nähnyt. Merikotkia on nyt liidellyt jo useammankin saaren yläpuolella, ja tietenkin on näkynyt silkkiuikkuja, joutsenia ja paljon muita lintuja, joita valitettavasti en tunne. Långskärin luonnonsatamassa on kaksi lahtea. Ankkuroimme itsemme itäiseen lahteen; läntinen on kiva laguuni, jossa voi kiinnittäytyä suoraan kallioon. Tämä kuva on läntisestä lahdesta kohti itäistä lahtea. Eeva Kilven kuolema nosti itselleni mieleen hänen tekstinsä, joihin olen tutustunut kunnolla vasta viimeisen parin vuoden aikana. Erityisesti tämä ”kohtaus” Naisen päivä...