Celinda seilailee

Kippari on nyt lomalla. Elän nyt konkreettisesti osana luontoa: toissapäivänä istahdin Ingersholman saaressa (Södholmin ankkuripaikassa) kalliolle, ja yht´äkkiä huomasin hirven töllöttävän minua suoraan silmiin noin 50 metrin päässä. Kumpikin olimme hiljaa ja katselimme toisiamme. Sitä edellisenä päivänä lähdimme kipparin kanssa kumiveneeseen Celindan ollessa ankkurissa, ja pieni käärme ui juuri silloin Celindan ohi – sellaistakaan en ennen ole nähnyt. Merikotkia on nyt liidellyt jo useammankin saaren yläpuolella, ja tietenkin on näkynyt silkkiuikkuja, joutsenia ja paljon muita lintuja, joita valitettavasti en tunne. Långskärin luonnonsatamassa on kaksi lahtea. Ankkuroimme itsemme itäiseen lahteen; läntinen on kiva laguuni, jossa voi kiinnittäytyä suoraan kallioon. Tämä kuva on läntisestä lahdesta kohti itäistä lahtea. Eeva Kilven kuolema nosti itselleni mieleen hänen tekstinsä, joihin olen tutustunut kunnolla vasta viimeisen parin vuoden aikana. Erityisesti tämä ”kohtaus” Naisen päivä...

Väylä Lootholman satamaan on erittäin kapea Lootholman avokonttorimme - viimeiset työpäivät tässä ennen lomaa Juhannuksen aatonaattona, torstaina 18.6., Celinda irrotti köydet Oulun Johteenpookissa ja suuntasi kohti etelää. Yötä päivää seilattiin vuorovedoin, mutta Vaasan korkeudella stopattiin Raippaluodon sillan kupeeseen pitämään tuulia ja levähtämään. Vuorokauden pysähdys tässä, minkä jälkeen matka jatkui edelleen vuorovedoin Kustaviin saakka. Heitimme maanantai-iltana (22.6.) ankkurin tuttuun lahteen pariksi yöksi, minkä jälkeen siirryimme Lootholmin kauniiseen satamaan. Tässä on todella kaunis satama ja upeat palvelut! Celindan meripunkat Ilman näitä olisi yöllinen vuoroseilaus kahdestaan purjehdittaessa hankalaa. Neljän vuorokauden siirtymä Oulusta Turun korkeudelle verotti voimia. Kahdestaan matkaa tehtäessä univelkaa tulee väistämättä, ja rehellisesti sanoen useamman päivän tämä reissu kehossa tuntui. Toki on muistettava sekin, etten vielä ollut lomalla, vaan tiistaista pe...