TÄSTÄ SE ALKAA. Purjehtiessa on aikaa miettiä – vaikkapa kysymystä ”Missä koti sijaitsee?”

Matkailun kautta ihmiset pääsevät näkemään maailmaa laajasti, ja omalla sukupolvellani onkin ollut mahdollista, niin halutessaan, tutustua koko maailmaan. Jotkut jopa tietoisesti pyrkivät käymään maapallon jokaisessa itsenäisessä valtiossa. Maa, johon itse olen ensikäynnistä lähtien ollut totaalisen ihastunut, on Italia. Olenkin saanut siihen vuosien saatossa tutustua myös italialaisten ihmisten kautta, sillä kotonamme asui italialainen vaihto-opiskelija viiden kuukauden ajan noin kymmenen vuotta sitten. Tämän jälkeen hän on käynyt Suomessa useita kertoja, ja myös oma perheeni on saanut vierailla kyseisen vaihto-opiskelijan kotona Veneton alueeseen tutustuen. Toinenkin perhe Italiasta on tullut niin tutuksi, että olemme vierailleet toistemme kotona ja viettäneet ulkoilmaelämää yhdessä sekä Suomen Lapissa että Italian Alpeilla. Ihania, sydämellisiä ihmisiä nämä italialaiset. Taskuvarkaisiin olen törmännyt Italiassa ainoastaan kerran, liira-aikaan Roomassa Interrail-reissullani, ja tuossakaan tilanteessa ei loppujen lopuksi käynyt kuinkaan. Päinvastoin hyviä juttuja on tilanteesta saanut kertoa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Italian ruokakulttuuriin olen erityisen ihastunut: teen kotonani normiarjessa hyvin paljon eteläeurooppalaisen tyylistä ruokaa käyttäen kokatessani esimerkiksi paljon kasviksia ja oliiviöljyä. Myös etelän tapa syödä illallista varsin myöhään on tullut perheemme tavaksi, koska tämä aikataulutus yksinkertaisesti sopii elämänrytmiimme – ja oikein hyvin myös omalle elimistölleni. Ja espresso! Sitä voin juoda mihin aikaan tahansa, ja yleensä illan kohokohta onkin rauhoittua hyvän kirjan pariin vähän ennen nukkumaanmenoa ja juoda pari kolme kupillista pehmeää espressoa. Tämä myös takaa sen, että aamulla en herää pää kipeänä.

Seilatessa kokkailuolosuhteet ovat joskus lievästi sanottuna haastavat

Italialaista luonnetta itselläni ei ole laisinkaan, mutta nautin temperamenttisten italialaisten keskustelujen ja touhujen seuraamisesta. Tunteiden näyttäminen niin suoraan ja vahvasti ei yksinkertaisesti kuulu omaan repertuaariini. Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän kirjeenvaihtoon perustuvassa kirjassa Pimeän yli Piha kirjoitti kuitenkin humoristisen oivallisesti suomalaisuudesta ollen sitä mieltä, että ”italialaisuus on pientä tunnepipertämistä verrattuna suomalaisuuteen”. Pihan mainitsemat esimerkit ovat niin totta; suosittelen lukemaan nämä esimerkit ihan itse, mutta koottuna tämä kaikki sisältyy seuraavaan ajatukseen suomalaisuudesta: ”Kun on valoisaa, tapahtuu paljon ulospäin. Kun on pimeää, tapahtuu sisäänpäin.” Todellakin suositus tästä kirjasta, jossa kaksi fiksua ihmistä vaihtavat ajatuksiaan ollen myös todella hyviä kirjoittajia – Mäkelä tietenkin aivan suvereeni Finlandia-palkittu Kirjailija. Kirjat, aah, ne ovat viime kesänäkin rikastuttaneet lomaani, ja esimerkiksi Frances Mayesin Vaellusvuosi on vienyt korona-aikanakin minut matkalle esimerkiksi Portugaliin, Espanjaan ja Italiaan. Kaunokirjallisesti teos ei mielestäni ole kummoinen, mutta Mayesin tarkat kuvaukset hänen ja miehensä matkalla nauttimista ruoista ovat saaneet veden kielelle, sillä niin yksityiskohtaisia keittiökuvaukset tässä kirjassa ovat. Kirjailijan perheessä mottoina olivat olleet ”Pura ja pakkaa” sekä ”Lähde”. Nämä kulkekoot ohjenuoranani itsellänikin jatkossa, sillä maailmankatsomuksen avartajana matkustaminen uusiin paikkoihin on kirjallisuuden lisäksi aivan oivallinen tapa ymmärtää maailmaa ja elämää.

”Taide ja tiede, oman itsen tutkiminen, realistisen kuvan saaminen itsestä; kenties tällaiset asiat antavat mahdollisuuden elää mielenrauhaa tuntien.” Näin, mielenrauhan kautta, filosofi Timo Airaksisen mukaan on hyvä ajatella onnellisuutta. Otsikon kysymykseen ”Missä koti on?” vastaisin vähitellen, että koti on siellä, missä saavutan mielenrauhan ja sitä kautta onnellisuuden. Itse saavutan sen olemalla, tarkkailemalla ja elämällä luonnon keskellä ja osittain myös luonnon armoilla, ja tämän mahdollistaa nyt uusi rakkauteni, kesäkuussa 2021 perheeseemme saatu Celinda-vene. Celinda on liikkuva kotimme, jonka voin tulevaisuudessa mieheni kanssa siirtää vaikkapa tuoreiden sitruunoiden ja oliivipuiden lähettyville. Tätä varten tulevan talven aikana Celinda tullaankin varustamaan valtamerikelpoiseksi kodiksi. Celindasta, joka on tyypiltään Hallberg Rassy 372, lisää sitten tulevissa blogikirjoituksissani.