Ahvenanmaalla: Östra Djupviken - Nötviken - Djupviken - Dånöviken - Eckerö, Käringsund - Maarianhamina - Kastelholma

Östra Djupvikenistä purjehdimme 4.7. itään Nötvikeniin, joka on syvä, vuonomainen lahti. Hiljainen rauhallinen paikka ankkuroitua. Kahden yön jälkeen seilasimme takaisin länttä kohti Ahvenanmaan pohjoisrannikkoa pitkin ja jälleen ankkuroiduimme uuteen lahteen: Djupvikeniin. Tämä on erittäin kaunis lahti, josta lähtee noin 5 km pitkä luontopolku Getabergeniä kierrellen. Kannattaa todellakin tutustua tähän maisemaltaan vaihtelevaan polkuun: kallioita, luolia, suota, korkeuseroa... Ja lounaspaikkakin löytyy matkan varrelta (autoilijoiden lähtöpiste kyseiselle reitille). 7.7. purjehdimme Dånövikeniin, joka on kesämökkien ympäröimä matala lahti. Siitä 8.7. matka jatkui pääsaaren läntisimpään kolkkaan Eckerön Käringsundin vierassatamaan, josta löytyy kaikki mahdolliset ihmisen tarvitsemat palvelut. 10.7. genaakkerilla vauhdikkaasti purjehtien suuntasimme kohti Maarianhaminaa, joskin jäimme vielä yhdeksi yöksi lähistölle ankkuriin Stora Stegskärin pohjoispuolelle. Maarianhaminan Länsisatamaan siirryimme heti seuraavana aamupäivänä, ja hyvin oli tilaa. Viime vuonna olimme Itäsatamassa, joka nyt oli myös hyvin väljä verrattuna viime kesään. Ehkä hullut helteet vuosi sitten matkustusrajoitusten kera saivat ihmiset veneilemään ahkerammin. Tänä kesänä polttoaineen hinta lienee myös osaltaan vaikuttanut siihen, että moottoriveneilijöitä olemme nähneet entiseen verrattuna todella vähän.

Täältä hyviä vinkkejä ankkuripaikoista

Hyviä ankkuripaikkoja löytyy Suuri satamakirja -sarjasta (Ahvenanmaan osalta Suuri satamakirja II), joka sisältää runsaasti tietoa ja lähestymiskarttoja käyttökelpoisista satamista ja luonnonsatamista. Luonnonsatamia olemme alkaneet käyttää yhä enempi monestakin syystä: ei tarvitse hoppuilla seuraavaan satamaan aikaisin iltapäivällä saadakseen laituripaikan, saa olla varmasti rauhassa ja yöpymiseen ei kulu yhtään rahaa. Luonnonsatamissa ollaan sananmukaisesti myös enemmän luonnossa, joten paljon lähempää pääsee seuraamaan esimerkiksi lintujen ihmeellistä elämää (joskaan liian lähelle ei kannata ängetä, sillä suppaillessa tiirat tulevat kimppuun asti!).

Toissapäivänä (13.7.) jouduimme moottoroimaan itsemme Maarianhaminasta tänne Kastelholmaan meren ollessa pläkä. Nyt sitten olemmekin useamman päivän paikallamme tässä suojaisassa vierassatamassa linnan lähistöllä, koska tuulet merialueella ovat nousseet aika hurjiin lukemiin. Mutta meilläpä ei ole minnekään kiire, sillä mehän olemme olleet perillä jo monta viikkoa.

Museoalue sataman vieressä

Kastelholman linna, takana venesatama

Kastelholman satama on kiva paikka varmasti myös lapsille, tekemistä löytyy. Kaikille mukava käyntikohde on luonnollisesti Kastelholman linna, jossa mekin kävimme opastetulla kierroksella. Opas oli varmasti joku näyttelijä, sillä niin lennokas esitys tämä englanninkielinen kierros meillä oli (emme ehtineet suomenkieliselle).  

Hauki haettiin Godbystä

Eilen vuokrasimme polkupyörät ja kävimme Godbyssä pizzalla ja kalaostoksilla. Tänään ohjelmassa on sitten ollut veneen huoltotoimenpiteitä. Kippari vaihtoi osia Spinlockin lukkoon, koska isoa purjetta nostettaessa lukko alkoi luistaa ja antaa periksi useamman sentin. Itse lukon korjaaminen ei ilmeisesti ollut isokaan homma, mutta venettä piti purkaa yllättävän paljon, että lukkosysteemi saatiin irrotettua.

Jospa iso pysyis jatkossa topissa

                                                      

Nyt iltasella teimme pienen kävelylenkin sataman ympäristössä. Yht’äkkiä näin hiekkatiellä jotakin omituista. Joten seisahduin ja kyykistyin. Ja katselin. Etanaa. Joka taittoi matkaansa eteenpäin. Jolla ei myöskään näyttänyt olevan kiire. Täällä Celindassa minulla on aina mukanani muutama itselle tärkeä kirja, ja yksi niistä on Liisa Väisäsen Verkkaisuuden filosofiaa. Palaan säännöllisesti tämän kirjan pariin ja olen ylpeä ja onnellinen siitä, että pystymme nauttimaan hitaasta matkanteosta, josta Väisänenkin kirjoittaa. Hän käy läpi hyvinkin seikkaperäisesti vastuullista ja kestävää matkailua kaiken muun hitaan elämän kuvaamisen lisäksi. Purjehdus todellakin on verkkaista matkailua jos mikä. Olemme omaksuneet ajatuksen, että päämäärä ei ole oleellisinta, vaan matkan tekeminen itsessään on matka ja tapa elää. Väisäsen sanoin ”Moottorivene on tapa liikkua nopeasti paikasta toiseen, purjealus ei ole väline liikkumiselle vaan päämäärä itsessään. Se on tapa elää meri.”

Lue ihmeessä!