Turku - Maisaari - Kustavi - Uusikaupunki - Kuusiston saari - Mikkelinsaaret - Mässkär - Tankar - Hailuoto - Oulu
Kesäloma tuli siis vietettyä Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa. Turusta, Ruissalon telakalta, kippari seilasi Celindan yksin Uuteenkaupunkiin, josta minä viikon maakrapuelämän jälkeen hyppäsin kyytiin. Matka Ukista ylöspäin eteni seuraavin pysähdyksin: Kuusiston saari Uudenkaupungin edustalla, Mikkelinsaaret, Mässkär, Tankar, Hailuoto, Oulu. Mieleen jäävä kokemus matkalla pohjoiseen oli 1,5 vuorokauden purjehdus Kuusiston saaren eteläpuolelta, jossa olimme yön ankkurissa, suoraan Vaasan pohjoispuolelle Mikkelinsaarille. Seilasimme enimmäkseen myötätuulessa virsikirjalla ja saimme kokea myös öisen kuutamopurjehduksen.
Oli ihana viettää aikaa Mässkärissä ja Tankarissa keskellä viikkoa sesongin ulkopuolella. Ah, niin rauhallista ja kaunista. Mässkärissä ehdin käydä poimimassa myös mustikkapiirakkamarjat. Mustikoita olikin tänä kesänä paljon, piirakkamarjat sai poimittua ihan paikoillaan kyykkien.
Tankarin saunan löylyt olivat leppoisat, ja tämän kesän iso asia oli myöskin se, että saimme Iin Röyttään Oulun Merenkävijöiden majallemme juuri samanlaisen kiukaan!
Seilaukset ovat jatkuneet elokuun loppupuolella ja nyt syyskuun alkupuoliskon aikana omilla leveysasteillamme; Celindan sijainti on vuorotellut Maijanleton, Hailuodon Marjaniemen ja Iin Röytän välillä. Tuulia on riittänyt vieläkin, ja voimmekin todeta tämän kesän olleen erittäin vauhdikas purjehtimisen kannalta. Saarielämä on ollut leppoista täällä tutuissakin maisemissa, ja nyt saamme vielä nauttia sieniajasta.
Kesälomapurjehduksen jälkeen olen lukenut kymmenen vuoden takaista Finlandia-voittajaa, Ulla-Lena Lundbergin Jäätä. Tässä nuoren papin perhe muuttaa pieneen saaristoseurakuntaan, Kökariin. Kyseessä on lempisaareni, jossa tänä kesänä kävimme kolmatta kertaa! Pyöräretken suuntasimme kirjan keskeiseen miljööseen eli Kökarin kirkkoon, hautausmaalle sekä entisessä pappilassa sijaitsevaan taidenäyttelyyn. Sain kuunnella sivusta – vähän salaa – erään vanhan miehen gallerian rouvalle kertoman äärettömän kauniin rakkaustarinan, mikä tilanteena jää varmasti pysyvästi mieleni sopukoihin. Pääsin heidän kanssaan myöhemmin juttusillekin, ja nämä henkilöt sattumoisin olivat niitä harvoja kökarilaisia, jotka puhuvat suomea. Toki he mielestänsä luettelivat minulle pitkänkin litanian Kökarin suomea puhuvia henkilöitä päästen lähes kymmeneen nimeen…
P.S. Wikipedia tietää, että kesäkuussa Kökarin asukasluku on ollut 225. Suomenkielisten osuus väestöstä on 10,2 %, joten varmaankin lähes puolet minulle jo etunimellä esiteltiin 😃
Kommentit
Lähetä kommentti