Oulu–Kristiinankaupunki kahden pysähdyksen taktiikalla
Tämän kesän pitkälle kesäreissulle Celinda lähti viikkoa ennen juhannusta. Yhden yön levähdys Marjaniemessä, josta sitten legi Kokkolan Mustakarille.
Kokkolan tutusssa satamassa vierähti jälleen juhannusviikko etätöissä, ja ystäviäkin kävi meitä siellä moikkaamassa. Tuulten vuoksi matka etelään jatkuikin vasta juhannusaaton iltana juhlalippuen noustessa Mustakarin veneisiin. Tuulet vaihtelivat 0–10 m/s, ja suunnat yhtä lailla vastatuulesta myötätuuleen. Kokonaisuudessaan kuitenkin matka eteni mukavasti, ja 32 tunnin seilauksen päätteeksi kiinnittäydyimme Kristiinankaupungin laituriin tekemään viimeistä työviikkoa ennen lomaa.
Kristiinankaupungissa Celinda pysyi kaupungin laiturissa kokonaisen viikon. Vaikka kesäloma virallisesti alkoi työviikon jälkeen perjantaina, tuulet olivat sen verran kovat ja vastaiset, että merelle ei lomalaisen mieli tehnyt. Onneksi kalenteripäivämäärät eivät ole sanelemassa menemisiä, joten jäimme ihan rauhassa odottelemaan otollisempia purjehdussäitä. Suunta kuitenkin on tiedossa, etelää kohti. Myös täällä ystäviä kävi meillä kylässä, ja tuttavamme lanseerasikin meille hienon termin käyttöön: vietämme toveritorstaita.
Purjehtiminen on mielestäni verrattavissa hyvin vaeltamiseen
jalkapelillä: tehdään eri pituisia päivämatkoja ja levähdellään sopivassa
kämpässä, teltassa tai satamassa. Se ero meidän seilaamisessa kuitenkin on, että
aina emme pysähdy nukkumaan, vaan purjehdimme tarvittaessa useammankin
vuorokauden vuorovedoin. Viime kesänä löysimme yöhön hyvän rytmin jakaen sen
kolmen tunnin vahti- ja nukkumisvuoroihin. Toki jos oikeasti pidemmälle
etenisi, pitäisi miehistöä olla enemmän, mutta 54 tunnin seilaus kahdestaan
ollaan pari kesää sitten koettu. Luin muuten täällä yhden viihdyttävän
vaellukselle keskittyvän romanttisen romaanin, David Nichollsin uusimman
Melkein perillä. Sujuvaa viihdettä, josta nyt mitään syvällisempiä
ajatuksia ei herää, mutta toimivaa kesälukemista.
Uutisia en täällä vetten päällä niin tarkasti ole seurannut kuin kotona, ja kylläpä ne varsin mollivoittoisia viime aikoina ovat olleetkin. Ilouutisia luonnolle saatiin kuitenkin kesäkuussa, kun EU:n ennallistamisasetus hyväksyttiin Suomen vastusteluista huolimatta. Hallituksemme ei haluaisi satsata euroja luonnon ennallistamiseen, mutta turkisteollisuuteen sitä edelleen riittää jaettavaksi. Joka tapauksessa EU:lta hieno päätös, ja luonto kiittää! Konkaripoliitikko, WWF Suomen perustaja Pertti Salolainen (kok) ehdotti jopa viestipalvelu X:ssä, että Itävallan ympäristöministeri, joka äänestyksessä asian lopulta ratkaisi, tulisi nimetä vuoden eurooppalaiseksi. Kannatetaan!!! Puhdasta merta, maaperää ja ilmaa vaalien meillä on täällä pallolla hyvä olla ja elää.
Kommentit
Lähetä kommentti