Kesätapahtumat alkaa
Suomihan on tunnetusti kesätapahtumien maa, ja tämä kesä lähti sen suhteen käyntiin Maakisesta Martinniemestä. Tuonne me seilattiin Iin Röytästä, jossa ensin seitsemän Oulun Merenkävijöiden jäsentä siivosi talkoilla mökkiä ja sen pihaa sekä teki muita kunnostustöitä. Vähiin on talkooväki vuosien saatossa mennyt, mikä on surullista tässä päivässä.
Maakiseen pääseminen ei ollut ihan pikku juttu. Ensin odoteltiin tuulenpuuskien loppumista, sillä Röytän satama-altaassa puhalsi parhaimmillaan 13 m/s. Kun irroittauduimme satamasta, alkoi kunnon sade, joka kylläkin oli täysin ennustettavissa, ja meillä oli kunnon sadevarustus päällä. Moottoroimme itsemme Martinniemen vanhan sahan eteen, mutta siellä vanha laituri olikin nyt isojen kalastusalusten käytössä. Näinpä pyörimme aikamme tutkien pohjan syvyyttä väylän ulkopuolella, ja koska vettä oli yli 5 metriä, uskalsimme heittää ankkurin. Olimme siis jo lähellä kohdetta, musiikki kantautui jo korviin. Seuraavaksi otettiin esille sup-lauta. Kippari siitä sitten polvilleen laudan päälle, ja allekirjoittanut hänen eteensä melomaan kohti Mustakarin rantaa. Mustakarin saaressa lukitsimme sup-laudan puuhun ja kävelimme Luotsiasemantietä kohti Ukkolanrantaa.
Illan päätteeksi totesin taas, että kyllähän kannatti tämäkin vaivannäkö. Tosi kiva musiikkitarjonta oli, ja pääsimme kuuntelemaan jopa The Smithsien biisejä livenä oululaisten nuorten miesten esittämänä, vautsi vau These Crarming Men. Kipparimme tuumasi olleensa oikean Smithsin keikalla vuonna 1983! Iltamien päätteeksi kiitin kipparia siitä, että hänestä löytyi tätä luovaa hulluutta lähteä tämän ideani mukaan eli näkemään vaivaa ja kokea tämä ilta. Kulttuuri todellakin tekee ihmiselle hyvää.
Iltapa ei silti vielä ollut tässä. Olimme tällä hetkellä ankkurissa melko tyynessä lahdessa, mutta tiedossa oli tuulen yltyminen yöllä. Ja tuulen suunta oli sellainen, että aallot tulisivat suoraan sataman aukosta sisään. Kello oli noin 23, mutta nyt sitten nostimme ankkurin ja siirryimme 8 mpk etelään Kotakarin pohjoispuolelle – ja laskimme taas ankkurin.
Celindassahan on luonnollisesti navigointivälineitä yllin
kyllin perinteisten paperisten merikorttien lisäksi. Yksi sovellus, jota olen
lisätukena käyttänyt useana kesänä on Skippo. Luonnollisesti, kuten arvata
saattaa, tätäkin sovellusta oli talven aikana ”kehitetty” eteenpäin. Näinpä
nautin täysin rinnoin keskellä yötä, kun olimme ankkuroituneet Kellonmerelle
Kotakarin lähettyville, näistä uudistuksista. Ensin vastaan sovelluksesta tulee
lähimmät ravintolat, sitten minua moititaan, kun en seuraa yhtään venettä enkä
ole liittynyt mihinkään ryhmään veneily-ystävien kanssa. Ja minä kun haluaisin
mennä nukkumaan ja löytää näppärästi sovelluksesta ANKKURIVAHDIN!!! Melkoisen työn
tämä vaati, mutta lopulta se löytyi pelastusliiviä esittävän kuvan alta.
Tämän viikon alun pidinkin sitten lomaa töistä ja kävin Helsingissä. Kulttuuria vähän täälläkin, sillä kävin Lallukan taiteilijatalon väen näyttelyssä. Idea tähän lähti siitä, että nimenomaan halusin nähdä Lallukan. Toisena päivänä tutustumiskohteina minulla ja erittäin mukavalla seuralaisellani olivat mm. Haagan alppiruusupuisto ja kiva ravintola Huopalahden aseman vieressä (Casa Haga). Törmättiin samalla Liisa Akimofiin, joka asustelee Huopalahden vanhassa asemarakennuksessa; hän on tehnyt ihan mielettömän duunin ja rakentanut samaan pihapiiriin useamman uudisrakennuksen, ja alueesta on muotoutunut omanlainen taiteilijayhteisö. Hesarin jutun (7.6.2025) mukaan myös Tavaramarkkinoiden basisti Eve Hirvonen (Eve Underground) asuu kyseisessä pihapiirissä.
Yhden päivän aikana ehtii sattua ja tapahtua. Dallaillessamme Esplanadilla vastaan tuli Elokapinan Kulovalkea-miekkariporukka. Pari sekuntia pohdittuani olin tasan sitä mieltä, että nyt tai ei koskaan: 180 asteen käännös ja mukaan mielenosoitukseen. Kiitos Ansku, että olit rohkaisemassa tähän. Ja tunsin todellakin kuuluvani tähän porukkaan!
Marssimme eduskuntatalolle saakka, mutta en kuitenkaan heittäytynyt ratikkakiskoille pötköttelemään. Olin mukana laillisessa mielenosoituksessa, täysin sydämin. Tässä vielä kyseisen miekkarin vaatimukset:
1. Leikataan tuhon tuista, ei tulevaisuudesta!
2. Ilmastolaista ei peruuteta!
3. Metsätuho seis, luonnonmetsät kasvuun!
Kommentit
Lähetä kommentti