Jungfruskär - Houtskari - Turku: Airisto ja Aurajoki - Seili - Maisaari

Jungfruskäristä aloimme vähitellen suunnata kohti Houtskaria, jossa meidän oli tarkoitus tavata tyttäremme poikakaverinsa kanssa, jotka olivat pyöräilemässä Turun saariston rengasreittiä. Vietimme matkalla jälleen pari yötä ankkurissa (Berghamnin ja Lukin välisessä lahdessa sekä Vadvikenissä lähellä Houtskarin venesatamaa) eli etenimme jälleen hyvin hyvin rauhallisesti. Sinilevästä näimme pieniä merkkejä Vadvikenissä, mutta onneksi vielä tähänkin päivään mennessä olemme aina halutessamme päässeet uimaan; muualla kuin Vadvikenissä ei silmämääräisesti sinilevää ole ollut havaittavissa. Houtskarin sataman lähellä oli pieni M-market, josta saimme ostaa ruokatäydennystä, ja muuten kylä oli perinteinen saariston maalaiskylä.

Houtskarin vuonna 1704 valmistunut kirkko vehnäpeltojen ympäröimänä

Houtskarista suuntasimme kohti Turkua, josta kipparin veli tuli Celindalle pitkää viikonloppua viettämään. Ankkuroiduimme jälleen Turkuun mennessä yhdeksi yöksi Airiston sivuun (Eerikvallanniemen kärjen taakse). Koska Aurajoen venesataman varatuille paikoille pääsee kiinnittäytymään vasta klo 14.00, päädyimme tuohon ankkuripaikalle odottamaan siirtymisaikaa. Turussa meillä olikin kiva illallinen Hansakorttelin Buru Sushi -ravintolassa isommalla porukalla. Yöpyminen Turun kiivaana festariviikonloppuna Aurajoen venesatamassa ei kylläkään ollut kovin fiksu ajatus – meteli oli melkoinen humalaisten kulkiessa pitkin yötä laiturilla. Kovien helteiden vuoksi meidän oli pakko tuulettaa Celindaa avaamalla ikkunoita, jotta siellä pystyi jotenkin nukkumaan, mutta äänimaailma tuli sitten sisälle todella ikävästi.

Seilin vuonna 1733 rakennettu kirkko

Näkymä Seilin hautausmaalle

Retkeilimme vieraamme kanssa jälleen tutussa Seilin saaressa, ja ah sitä rauhaa. Sieltä palasimme sunnuntaina takaisin Aurajoelle, jotta vieraamme pääsi rautatieasemalle. Emme kuitenkaan päässeet etukäteen varaamallemme paikalle, koska iso moottorivene oli vallannut sen. Soitettuani satamakonttoriin kuulin, että kyseisessä veneessä ei ollut enää kapteenia – kiitos Down by the Laiturin ym. juhlien –, joten venettä ei ollut voinut siirtää. Kyseisellä jahdilla juhlat jatkuivat vielä maanantainakin, ja totesimme ikävästi, että sen näköisissä moottoriveneissä aika usein aikaa viettävät aivan muunlaiset tyypit kuin veneilijät.

Celindan n. 18 m korkea masto

Celindan reitti ja tarina etenee tutunlaisesti, aivan kuten vuosi sitten. Turusta Celinda siirtyi Maisaareen, mutta tällä kertaa reittinä Airismaan eteläpuolinen kapea väylä moottorilla ajaen. Tämän reitin varrella on korkeilla kallioilla aika hulppeita kesäasuntoja ihasteltavana; mutta onhan monesta ”mökistä” melkoinen porraskävely alas uimaan, jos ei sitten uima-allasta ole siellä ylhäällä.

Kirjavinkkiä en nyt tähän loppuun laita, koska enempi olen viettänyt aikaa uutisia lukien. Maailman uutisia viime päivinä lukiessa Gazan järkyttävä tilanne on oikeutetusti nyt mediassa isosti esillä. Ville Ranta onnistui kerrassaan mainiosti pilapiirroksessaan (29.7.) kuvaamaan Suomen suhtautumista tähän kamalaan kriisiin ja maailmanpoliittiseen tilanteeseen (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011393757.html). Ihmetellä saa, miten liukuvia meidän moraalikäsityksemme ovatkaan, miten ne muuttuvat olosuhteiden mukaan.