Kohti Ahvenanmaata: Katanpää-Killingskär-Enklinge

Näkymä Killingskäristä

Ahvenanmaan puolella ensimmäinen yö vietettiin ankkurissa Killingskärin lahdessa. Tässä sattuikin kesän ensimmäinen todella lämmin päivä vesillä ollessa, ja sain siirtyä ihan bikineihin (lähes suoraan untuvatakista). Pumppasimme kumiveneen ja kävimme kahteen kertaan Killingskärin kallioilla: aurinkoa ottamassa ja makkaraa paistamassa.

Celinda on valmistautunut Ulla-myrskyyn 

Yön nukuttuamme aloimme jo henkisesti valmistautua Ulla-myrskyyn. Kippari oli etsinyt mahdollisimman suojaisan sataman, jossa tuulta pidettäisiin, ja Enklingen satama osoittautuikin oikein hyväksi sekä tästä näkökulmasta että viihtyisyydenkin puolesta. Kyseessä on oikein kiva kyläsatama ilman jetset-meininkiä. 

Kahtena iltana lämmitettiin tämä kelluva, ihana sauna, josta oli helppo käydä uimassakin (uimavesi nyt 14 astetta).

Enklingen pienen pieni kauppa oli noin kilometrin päässä. Paikka oli mainio kohtaamispaikka kyläläisille, joiden keski-ikä näyttää olevan selkeästi omaani korkeampi. Täällähän minä innostuin puhumaan ihan ruotsia maksaessani venepaikka- ja saunamaksuja. 50 prosenttia puheestani sujui oikein hyvin: kun sanoin ”kaksi yötä” kuulin sanovani ”due nätter”. Tässä tilanteessa tulin pian siihen lopputulokseen, että antaapa ruotsin olla – minä puhun täällä tarvittaessa englantia. Ylioppilaskirjoituksissa M:n kyllä ruotsista kirjoitin, mutta siitäpä ei juuri enää iloa ole.

Satamassa oli lainattavana polkupyöriä, ja teimmekin oikein kivan pyörälenkin saaren pohjoispäähän. Käärmeitä tässä saaressa näyttää olevan paljon, ja yksistään pohjoispään pysähdyspaikalla näin kaksi kyytä ja yhden rantakäärmeen. Rantakäärme luikerteli myös venesatamassa laiturin alle kivikkoon.

Enklingestä löytyi myös viehättävä vanha saaristolaistila Hermas

Lämpöisiä päiviä ei kovinkaan monta ole ollut tämän kesän aikana, mutta aina kun sellainen sattuu, kippari on ottanut tavaksi hioa ja lakata oviaukon kulumia ja kolhuja piiloon.

Kippari värkkäilee siis enempikin veneasioiden parissa, mutta minulla on aina joku kirja luettavana. Tällä hetkellä luen Topi Borgin kirjaa Normaaliusrodeo, joka on nyt puolivälissä. Suosittelen lämpimästi tätäkin kaikille, sillä onhan avartavaa lukea autistin itsensä kertomana, minkälaisia haasteita autistinen henkilö kohtaa eri ikävaiheissa. Ja miten valtavan työn Topi on tehnyt pyrkiessään saamaan selville neurotyypillisten ihmisten tapaa toimia ja käyttäytyä tässä maailmassa. Topin havainnot maailmasta ovat tarkkoja, ja hän osaa niin hienosti sanallistaa tietyllä tavalla maailman yksinkertaisimpia asioita. Hieno kaveri!

Kalevan pääkirjoituksessa 2.7. kerrottiin, että kirjastojen käyttöaste on noussut, ja jopa painettujen kirjojen lainaus on noussut viime vuonna neljä prosenttia. Ihana asia on, että Oulussa lasten ja nuorten kirjoja lainattiin vuonna 2024 kymmenen prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna! Mitenkähän paljon nousua lainauksiin tuleekaan ensi vuonna, kun Oulussa avataan marraskuussa uusi kirjastotalo Saari. Olenpa itsekin tuossa Oulun pääkirjastossa kirjastovirkailijana joskus työskennellyt – se oli silloin nuorena se.