Seilaillen – kotimaa mereltä päin tarkasteltuna

 Celindan matka Helsingistä Ouluun kesällä 2021:

Lauttasaari-Bölsön-Linlo-Svartön-Strömsön-Jussarö-Tammisaari-Koö-Rosalalandet-Rosala-Borstö-Kökar (Hellsö)-Björkö (Maarianhamina)-Maarianhamina itäsatama-Bomarsund-Sälsö-Seglinge-Lansker-Kylmäpihlaja-Merikarvia-Kristiinankaupunki-Gåshällan-Bergö-Vaasa-Raippaluoto-Mässkär-Kokkola-Konikarvo-Raahe-Marjaniemi-Kellonlahti-Oulu

Tänä kesänä ympärilläni ovat olleet merelliset luontomaisemat Suomenlahdelta Ahvenanmaan saaristoon ja sitä kautta Selkämerelle, Merenkurkkuun ja Perämerelle – Iin Röytän saareen saakka. Suomalaiset ovat nyt uutisten mukaan sankoin joukoin löytäneet uusia luontoharrastuksia, kun meidät on pakotettu katsomaan lähelle ulkomaanmatkailun oltua 1,5 vuotta lähes mahdotonta. Itse olen vuosi vuodelta yrittänyt oppia nauttimaan luonnosta aina paremmin luontoa kunnioittaen. Purjehtijana erityisesti mietityttää Itämeren tilanne, koska sen on kerrottu olevan yksi maailman saastuneimmista meristä. Luin juuri jostakin, että siellä tilanne olisi menossa kuitenkin nyt parempaan suuntaan, ja suuremmat huolenaiheet kohdistuvatkin nyt Selkämerelle.

Huikea hellekesä on saanut ilmastonmuutoskeskusteluun lisävauhtia. Purjehtiessa en ole aikaisemmin kokenut tällaista, että 10 metriä sekunnissa (ja ylikin) puhaltavat tuulet avomerellä ovat tuntuneet ihanan lämpimiltä. Yleensä avomeripurjehduksemme Suomen ja Ruotsin välillä ovat vaatineet talvivaatetuksen, mutta tänä kesänä kovat kryssimisetkin ovat muistuttaneet Välimeri-purjehduksia. Ihanaltahan se on tuntunut, todellakin, mutta puuroiset sinilevälautat esimerkiksi Ahvenanmaan Kökarin lähettyvillä eivät mitenkään kaunista katseltavaa olleet. Olen aina ollut positiivinen ihminen ja uskon vahvasti, että ratkaisuja saadaan aikaiseksi vaikkapa maatalouden päästöongelmaan, sillä myönteiseltähän kehitys nyt vaikuttaa myös polttomoottoriautoista puhtaampiin vaihtoehtoihin siirtymisessä. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan, emeritusprofessori Markku Ollikaisen, lausahdus, että meillä on ”hemputisti” toivoa (HS 17.7.2021), tuntuu kannustavalta. Luotan tieteeseen ja eri alojen tekemään yhteistyöhön ilmastoasiassa, sillä muutenhan tässä ei olisi mitään järkeä. Toivon sydämestäni nopeita innovaatioita käytännön toteutukseen, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan kestävälle tasolle. Hyvä on kuitenkin pohtia, mitä kaikkea itsekin voisin tehdä asian hyväksi. Latasin puhelimeeni Compensate: Climate Action -sovelluksen, jossa on mahdollista laskea ja oppia ymmärtämään oman elämäntavan aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Hyvin valaisevaa oli itselle täyttää laskurin kysely, ja joku prosessi jo lähti aivoissani liikkeelle. Tämähän ei vielä riitä, sillä nyt vielä puuttuu se käytännön toteutus.

Erittäin opettavaista itselleni on ollut tutustua Natura 2000 -verkostoon, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Virkistyskäyttö sallitaan Natura-alueilla, kunhan se ei uhkaa suojeltavia luontoarvoja. Perämeren alueelta hieno esimerkki Natura 2000 -alueesta on Iin Röytän saari, joka on noussut merestä maankohoamisen seurauksena. Olen kiertänyt Röytän luontopolun lukuisia kertoja viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Aina vaikuttavaa on nähdä yhden saaren sisällä niin monipuolinen kasvillisuus, sillä erilaiset luontotyypit ovat täällä harvinaisen hyvin edustettuina. Nyt luontoarvojen ja ilmastonmuutoksen noustua yhä vahvemmin keskusteluun olen pysähtynyt miettimään useammin, mikä merkitys luonnon monimuotoisuudella on meidän kaikkien elämään. Aikaisemmin en ole ymmärtänyt, miten luonnossa jokaisella pienellä yksityiskohdalla on oma suuri merkityksensä ja vaikutuksensa maailmaamme ja elämäämme – meidän ihmisten, eläinten ja kasvilajien. Röytän polkua kiertäessä pääsee näkemään runsaasti esimerkiksi lahopuita, jotka ovat tärkeitä metsiemme monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Esimerkiksi erittäin uhanalainen valkoselkätikka elää runsaasti lahopuita sisältävissä metsissä, ja Röytän luontopolun opasteiden mukaan erityisesti talvella se on mahdollista tavata juuri Röytässä. Iin Röytän Natura-alueen opasteet ovat opettaneet minua tarkkailemaan luontoa uusin silmin, ja näen nyt paljon enemmän yksityiskohtia kuin esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten samalla luontopolulla.

Linlon saaressa Porkkalanniemen länsipuolella (3.7.)

Suomen luonto on tarjonnut itselleni kodin, mielenrauhan. Tänä kesänä olen kuullut myös ulkomaalaisten purjehtijoiden ihmettelevän, miten kaunis maa meillä täällä onkaan. Suomi ja suomalainen yhteiskunta toimivat myös mitä ilmeisimmin maailman parhaiten vaikka millä mittarilla asiaa tarkastellaan. Yhdistyneiden kansakuntien onnellisuusraportissa (https://unric.org/fi/suomi-onnellisin-neljatta-kertaa-perakkain/) tänä vuonna kiinnitettiin huomiota muun muassa puhtaaseen ja turvalliseen ympäristöön sekä kansalaisten luottamukseen, ja tässäkin raportissa olemme maailman onnellisimman maan kansalaisia. Meillä on täällä niin hyvä olla, että moni asia on itsestään selvää – esimerkiksi puhdas vesi, jota hanasta tulee niin paljon kuin vain haluamme. Vuoden 2020 tilastojen mukaan Suomi kuuluu maailman 17 maan joukkoon, jossa puhdasta juomavettä on käytössä jokaisella kansalaisella (https://www.globalis.fi/Tilastot/puhdas-vesi). Kaikille puhdas vesi ei siis todellakaan ole itsestään selvää!