Vihdoinkin kevättyöt finaalissa
Hurjan paljon on jälleen työtä vaatinut, että Celinda on päässyt tämän vuoden ensimmäiselle purjehdukselle. Olemme kyllä ajautuneet asumaan
aivan väärään paikkaan, kun purjevene pitää niin usein purkaa atomeiksi ja
jälleen koota kasaan kaikkine huoltotöineen. Tässä suhteessa etelän ihmisiä käy
kateeksi, kun heidän ei tarvitse nostaa venettä talveksi ylös, vaikka tietty
joskus pohjaan pitää kurkatakin ja maston sekä vanttien kunto tarkistaa.
Mutta nyt liikkeellä ollaan, testipurjehduksella. Johteenpookista lähdettiin melko lämpimässä säässä, pienessä sivutuulessa. Mutta kas kummaa ulompana merellä tuuli kääntyikin vastaiseksi ollen parhaimmillaan 8 m/s. Mukavaa kryssimistä kohti länttä, mutta onhan täällä vielä kylmä. Meriveden lämpö näytti olevan seitsemän astetta, joten ilman saunaa ei huvittanut vielä uimaan mennä. Aika hyvin kaikki tavarat on muistettu mukaan ottaa, ja veneessäkin pielessä on vain reiviköydet (ykkös- ja kakkosreivien köydet menevät ristiin).
Täällä elämä hidastuu, vaikka netti- ja uutisvirta toki minut täältäkin tavoittaa. Hitauden korostamisesta tuli mieleeni ihana juttu Kalevasta viime viikolta (https://www.kaleva.fi/pohjoisen-kulttuurin-aani-80-vuotta-kaltio-uhmaa-a/11629244): Oulussa julkaistavan Kaltio-lehden - iältään jo 80-vuotias kulttuurilehti -, joka tuntui olevan vanhin Helsingin ulkopuolella yhtäjaksoisesti ilmestyvä suomalainen kulttuurilehti, valtti päätoimittaja Paavo J. Heinosen mukaan on HITAUS. Ai että rakastan tuota sanaa. Kyseistä lehteä en ole lukenut pitkään aikaan, mutta muinoin kirjastossa työskennellessäni se silloin tällöin käteen tarttui.
Kirjasuositus jälleen tähän loppuun: Aikaisemmin en ollut tutustunut Hanna Arvelan mustaan huumoriin, mutta luin juuri kirjan Ihmeperhe. Olipahan melkoisen tarkkanäköistä kuvausta pienluokan tapahtumista suomalaisessa peruskoulussa – joskin hyvin kärjistetysti. Mutta varmasti oli hyvin todenperäistä tarinaa siitä, mitä opettajien työ tänä päivänä on. Opettajien aikaa kuluu paljon aivan muuhun kuin opettamiseen, kun he kirjoittavat lausuntoja milloin millekin viranomaiselle – tai vääntävät asioista lasten vanhempien kanssa. Jaa, opettajan työ ei välttämättä aina ihan herkkua ole. Ja kovasti minua säälitti luokan kehitysvammaisen lapsen kohtalo, kun hän roikkui lukukaudesta toiseen aivan väärässä ryhmässä ilman riittäviä tukitoimia. Saapas nähdä mitä tuo tullessaan ensi syksynä alkava uudistus, jossa oppimisen tukijärjestelmää jälleen muokataan.
Kommentit
Lähetä kommentti