Turvallisuus ennen kaikkea

Lupasin aikaisemmin kertoa jotakin parasta aikaa meneillään olevasta projektistamme, jossa Celindaa varustellaan isommille merille. Viime kesänä 11-vuotista Celindaa Lauttasaaresta haettaessa sen teknisiin peruslaitteisiin kuuluivat mm. tutka, VHF, autopilotti, GPS, karttaplotteri sekä herkkuna keulapotkuri. Yksi vinsseistä sekä keula-ankkuri olivat sähkökäyttöisiä, mikä helpottikin kovasti purjeiden kanssa pelaamista. Isopurje on nimensä veroinen, ja kovin korkealle se nyt nouseekin maston ulottuessa 17,8 metriin. Ja ensi kesänä korkeutta maston päähän tulee vielä melkoisesti lisää uusien antenniviritysten myötä. Mastoaskelmatkin pitää ennen ensi kesää asentaa, koska muuten en yllä laittamaan ison nostinta purjeeseen. Muut purjeet ison lisäksi tällä hetkellä ovat genoa ja genaakkeri. Moottorivoimaakin joskus tarvitaan, ja tätä virkaa hoitaa ”55-heppanen” Volvo Penta.

Celindan kippari on tänä talvena tehnyt kovasti töitä Celindan varustamiseksi. Aina kun sää on huidellut nollakelin kieppeillä, on kippari ajanut Johteenpookin halliin. Uusia hankintoja tehtäessä meillä on ollut lähtökohtana ennen kaikkea turvallisuus. Tulevaa purjehduskautta varten on tehty monenlaisia päivityksiä, mm. palo- ja kaasuhälyttimiä on laitettu kuntoon. Jatkossa meillä on myös lähettävä AIS; sen lisäksi, että itse näemme AIS-järjestelmästä muut veneet ja laivat, pitäisi muiden vesillä liikkujien nähdä meidät (myös hernerokkasumussa). Celindaan tulee myös EPIRB, joka sitten tosi pahassa tilanteessa lähettäisi automaattisesti hätähälytykset suoraan satelliittien kautta, joka puolella maailmaa.

Tällaiset turvallisuusvarusteet eivät matkantekoa konkreettisesti edistä, minkä takia monet veneilijät jättävät näitä hankkimatta. Purjehtia voi toki ilmankin. Seilatessa on tärkeä suunnitella reittinsä ja pyrkiä toimimaan niin, ettei ikäviin tilanteisiin joutuisi. Jos näin kuitenkin kävisi, on meillä varapaattina pelastuslautta, ja kuuden hengen lautan tilaaminen onkin seuraavana hankintalistallamme vielä kevään aikana.

Pitää vielä lopuksi mainita vähemmän turvallisuuteen liittyvästä  – mutta erityisen tärkeästä – hankinnasta: kippari asensi Celindaan juuri invertterin, jonka avulla rouva saa kutrit kuntoon kähertimellä, vaikka emme olisikaan maasähkössä kiinni. Aamuisin on syytä pyrkiä näyttämään ihmiseltä, koska yhä enemmän teemme myös töitä veneessä. Ja etäasiakkaideni kanssa olen aina kameran välityksellä yhteydessä, joten parasta on muistaa pääasiat.

Celindan kotisatama muuttui siis viime kesänä Lauttasaaresta Johteenpookiin. Luen paljon, mutta varsin harvoin dekkareita. Nyt kuitenkin luin Lauttasaareen sijoittuvan uutuusdekkarin Onnellisten saari (kirj. Eeva Louko), joka tarttui käsiini, koska se oli Helsingin Sanomien mukaan eniten varauksia saanut kaunokirjallinen teos Helmet-kirjastoissa. Ehkäpä ykköseksi tässä listassa dekkari oli noussut, koska lauttasaarelaisia ja helsinkiläisiä lukijoita yksinkertaisesti on niin paljon – ja tietenkin juuri he ovat tuon edellä mainitun kirjastoverkoston käyttäjiä. Tuskin Onnellisten saari Outi-kirjastojen varatuimpia teoksia on.

Onnellisten saari oli vallan viihdyttävä ja helppolukuinen dekkari, jossa minun ei tarvinnut pinnistellä henkilöiden nimien muistamisen kanssa. Usein esim. brittidekkareiden käännöksiä lukiessa iso osa energiastani kuluu siihen, kun yritän muistaa, kuka olikaan Roger, Tony, Angela, Jane, Arthur, neiti se ja se, komisario se ja se. Nyt pysyin juonen käänteissä kärryillä hyvinkin helposti, kun henkilöt olivat niin suomalaisia kuin olla voi: Ronja, Ville, Oona, Harri…

Viime kesänä Lauttasaaren miljöö tuli minulle jossakin määrin tutuksi, kun nukuimme useamman yön perinteikkään Helsingfors Segelklubbenin (HSK) laiturissa. Ehdin tehdä kävelylenkkejä ympäri Vattuniemen rantoja, ja paikallinen K-Marketkin tuli tutuksi, kun täytimme Celindan muonavarantoja. Samoin sataman lähellä olevat venetarvikeliikkeet tuli koluttua läpi hankkiessamme esimerkiksi uusia fendareita. Näinpä muutaman Lauttasaari-päivän jälkeen pystyin nyt sijoittamaan kirjan tapahtumia mielikuvissani aitoon ympäristöön. Kannattaa muuten poiketa HSK:n Blue Peteriin lounaalle, jos Länsi-Helsingissä liikkuu. Sen lisäksi, että maisemat ovat kohdillaan, on lounasvaihtoehdotkin todella herkulliset. Suosittelen!