Verkkaisuutta vaalien

Seilatessamme kesällä 2021 Helsingistä ja Ahvenanmaalta kohti pohjoista pääsin käymään jälleen kauniissa Kristiinankaupungissa, Suomen ainoassa Citta Slow -kaupungissa. Kaupunki mainitaan Liisa Väisäsen Verkkaisuuden filosofia -kirjassa, joka on hyvin valaiseva teos kyseenalaistettaessa nykymenoa. Elämme Suomessa pitkälle kehittyneessä yhteiskunnassa, todellisessa hyvinvointivaltiossa. Joitakin asioita ehkä kuitenkin olisi pitänyt hoitaa ja kehittää hieman hitaammalla tahdilla, verkkaisemmin (sana, jota rakastan).

Celinda seilaa - video_Moment(4).jpg

Verkkaisesti jossain Ahvenanmerellä

Olen seurannut hyvin läheltä usean ikääntyvän suomalaisen yrityksiä hoitaa ihan arkisia asioitaan, mutta hankalaksi on mennyt, vaikka kaikki ymmärrys ja järki toimii vallan mainiosti. Ei riitä, että osaa käyttää internetiä perusasioihin (esimerkiksi laskujen maksamiseen, sähköpostien lähettämiseen liitetiedostoineen ja valokuvien skannaamiseen), sillä monen asian hoitaminen on äärimmäisen hankalaa erilaisten palvelusivustojen kautta, ja puhelimitsekin asiointi on tehty usein jopa mahdottomaksi. Jos seniori löytää jostakin oikean puhelinnumeron selvittääkseen asiaansa, voi silti ihmisen saaminen langanpäähän olla todella tuskallista syystä tai toisesta. Pankki- ja veropalvelut esimerkiksi ovat kadonneet monelta paikkakunnalta jo kokonaan. Hannu Mäkelä kirjoittikin Pimeän yli -kirjassa, miten vanhempien ihmisten kohtelu ja tarpeiden ymmärtäminen on yhteiskunnassamme jopa piittaamatonta. Koti-Suomi, tätä en haluaisi kuulla! Haluan uskoa jälleen positiivisena ihmisenä, että kyse ei ole ihmisten piittaamattomuudesta, mutta vauhti on meidät sokaissut. Teknologian kehitys on ollut niin huimaa, mikä luonnollisesti helpottaa ja hyödyttää meitä hurjan paljon; mutta nämä tekniset ratkaisut eivät saa ohittaa inhimillisyyttä, ihmistä. No niin, vahva lukusuositus siis em. kirjoista: Liisa Väisäsen ”Verkkaisuuden filosofia” sekä Kirsi Pihan ja Hannu Mäkelän ”Pimeän yli”.

Tässäpä ensimmäisiä pohdintoja, joita kesä 2021, lukeminen ja elämä Celindassa saivat aikaiseksi. Jatkossa myös hieman tarinaa siitä, miten Celindan varustelu uusia seikkailuja varten edistyy. Celindaa valmistellaan parasta aikaa tulevaksi kodiksemme, ja katsotaanpa sitten joskus myöhemmin myös, minkälaisena muutoksena tämä tulee näkymään Compensaten hiilijalanjälkilaskurissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt Viron puolelle: Utö-Kalana (Hiidenmaa)-Triigi (Saarenmaa)-Kuivastu (Muhu)- Kõiguste (Saarenmaa)-Kuressaare (Saarenmaa)-Varbla-Kuivastu (Muhu)

Syksyn touhuja

Tammisaari-Hanko-Kasnäs-Turku-Maisaari-Kustavi-Isokari-Pori-Kristiinankaupunki