Ahvenanmaalta Turkuun: Kastelholma - Delvik - Stångskär - Södholm - Jungfruskär - Sandvik, Kökar - Österskär - Mossala - Lootholma - Raisio - Seili - Turku
Ahvenanmaan ja Turun saaristot ovat tulleet tämän kesän aikana aika tutuiksi, kun nyt yli kuukauden ajan täällä olemme pyörineet. Olemme nähneet upeita saaria, uskomattoman kaunista luontoa ja jopa erittäin harvinaisia kasvilajeja. Historiallisiin paikkoihin olemme myös saaneet tutustua. Ahvenanmaan saaristo on aivan erityislaatuinen alue Suomessa, ja se kokonaisuudessaan on painunut mieleeni tietynlaisena sielunmaisemana niinä kesinä, kun olen saanut siellä purjehtia. Paljon karuja luotoja sekä kalliota ja kalliota loputtomiin.
Turun saaristo on upea, totta kai, mutta purjehtiessa tulee itselleni liikaa mielikuva järvimaisemasta. Toki tuulta tännekin yltää, ja itse asiassa kovimmat puhurit olemme tällä reissulla kokeneet Airistolla. Saaret pyörittävät tuulta ikävästi, ja on vaikea ennakoida tuulen suuntia; yhtäkkiä saari vie tuulen kokonaan tai tuleekin yllättävä imu seuraavasta salmesta.
🐋🐋🐋🐋🐋🐋🐋
Kolme aivan erityistä saarta (tai saariryhmää) haluan mainita reissultamme: Jungfruskär, Kökar ja Seili
Oltuamme
useita viikkoja Ahvenanmaan puolella purjehdimme piipahtamaan Turun saaristoon
kuuluvalla Jungfruskärillä (eli Neitsytsaarilla 😊), joka sijaitsee keskellä Kihtiä. Seilasimme Södholmista itään päin, ja
maisema oli todella upea. Itselleni tuli vahva mielikuva Kroatian saaristosta,
erityisesti Kornatin kansallispuistosta, jossa purjehdimme viime syksynä.
Jungfruskärille (joka itse asiassa on kolmen saaren saariryhmä) ei kulje
yhteysaluksia, joten jos omaa paattia ei omista, ainoa tapa päästä tutustumaan saareen on hypätä jonkun
veneeseen. Laituri ei ole kovin iso, ja se olikin täynnä illalla saapuessamme
saarelle. Ankkuroimme Celindan laiturin läheisyyteen. Seuraavana päivänä sup-laudalla
jälleen maihin, ja kävimme kiertämässä luontopolun, jonka varrella maisemat
vaihtuivat jälleen yllättävästi. Välillä tuntui, että olisimme Toscanassa ja
välillä sitten Afrikassa. Saari on siirtynyt Puolustusvoimilta Metsähallitukselle
vuonna 1999, joka nyt ylläpitää ja hoitaa saarta. Toscanamainen fiilis tuli
luontopolun varrella lehdesniityistä, puita kasvavista niittyistä. Näillä
niityillä heinä niitetään, minkä lisäksi puista katkottuja oksia sidotaan
kerpuiksi karjan talviravinnoksi.
Katsottaessa Jungfruskärin lintutornista lintulahden rannoille tunnelma muistuttaa jopa Afrikkaa savanneineen. Saarella on vahvasti näkyvillä myös Puolustusvoimien historiaa sekä talvisodan aikaisiin tapahtumiin liittyviä muistoja (mm. saaren viereen jäälle ammutun venäläissotilaan hauta).
Jungfruskäristä
palasimme vielä meille mieluisalle Kökarin saarelle, joka kuuluu Ahvenanmaan
saaristoon. Kävimme ensimmäisen kerran Kökarissa autolla 25 vuotta sitten ja
toisen kerran viime kesänä tuodessamme Celindaa Helsingistä.
cKökarista löytyi aivan uskomattoman valikoiman omaava pieni K-kauppa. Ruokaostoksia olemme tällä reissulla tehneet aina kymmenen päivän varalle, ja tätä ennen olimmekin muonavarantoja täydentäneet ainoastaan Kokkolassa ja Maarianhaminassa. Kökarista lähdimme vähitellen tulemaan Turkua kohti, mutta ei mitenkään suoraa reittiä: Österskär, Mossala, Lootholma, Raisio, Seili, Turku.
Piston
Raisioon teimme siksi, että Celindan maasähkölaturi rikkoutui. Tämä tapahtui
kyllä parhaassa mahdollisessa paikassa, sillä Raision telakan (Meyer Turku)
vieressä olevassa vierassatamassa oli venetarvikeliike, josta saimme uuden
laturin hyllystä – ja kippari asensi sen näppärästi paikalleen.
Perjantaina 29.7. päätimme Raisiossa, että vielä emme Turkuun mene, vaan viimeisen lomaviikonlopun haluamme vielä olla saaristossa. Vietimmekin viikonlopun sitten Seilissä, jonne oli parin tunnin matka Airiston yli. Kuten edellisenäkin päivänä, Airisto antoi hyvät vauhdit. Suosittelen kaikkien vierailevan Seilissä jo pelkästään saaren luonnon takia, mutta sen historiaan tutustuminen on myös suositeltavaa. Panee nimittäin miettimään, minkälainen kohtalo ja kohtelu leprapotilailla ja myöhemmin mielisairaalan potilailla on ollut. Osallistuimme erittäin antoisalle opastetulle kierrokselle, jonka aikana kävelimme saaren oleellisimmat paikat läpi. Seili on auennut laajemmin kävijöille vasta viisi vuotta sitten, ja nyt tarjolla on vierassatama-, kokous-, majoitus- ja ravintolapalveluja. Saari vaikuttaa nyt hyvin eloisalta, kun mielisairaalan rakennukset ovat 1960-luvulla siirtyneet Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen käyttöön, ja Itämeren sekä Saaristomeren monitieteellistä tutkimusta tehdään oppaan kertoman mukaan Seilissä aktiivisesti. Seilin esitteessä kerrotaan, että Saaristomeren tutkimuslaitos kuuluu Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikköön, johon kuuluvat myös Eläinmuseo, Kasvimuseo, Ruissalon kasvitieteellinen puutarha, Lapin tutkimuslaitos Kevo sekä Aerobiologian yksikkö. Yhteysaluksella maakravunkin on helppo mennä tälle upealle saarelle viikonloppua viettämään – ja vanhoissa rakennuksissa on varmastikin oma tunnelmansa majoittua. Ks. lisää www.visitseili.fi.
Olemme saaneet lomaviikkojen aikana loputtomasti ihania luonnon tarjoamia aistielämyksiä, joista riittää voimaa ammennettavaksi. Luonnon taideteokset koskettavat.
Loman aikana
emme ole juurikaan kastuneet, mutta Raisiossa meidän piti jonkin aikaa odotella,
että pääsimme seilaamaan Seiliin. Ei sadepäivä mitään haitannut; ropinaa oli salongissa mukava kuunnella, ja mieleeni Celindan suojassa tuli myös Edu Kettusen biisin
(Autioilla rannoilla) ihanat sanat:
”Sano että aina öisin kun sataa, ne on enkelit kun pesee linnunrataa. Paljonko on väliä tosiasioilla, rannoilla näillä autioilla. Näillä tuulen puolen kallioilla. Rannoilla näin autioilla.”
Kommentit
Lähetä kommentti