Kesä on täällä taas!
Vihdoinkin, kesä on täällä taas. Ensimmäinen purjehdusreissu viikonloppuna suuntautui tietenkin Röyttään. Perjantaina saimme uuden keulapurjeen paikalleen, ja hyvältä näyttää. Moninaisten vaiheiden jälkeen purje tuli Tanskasta lopulta Kempeleeseen, mutta Elvström unohti laittaa pakettiin latat mukaan. Niitä kun sitten odoteltiin aikamme jälkilähetyksenä, jumittuivat latat Tanskan postiin. Muutaman viestin asia jälleen vaati, mutta lopulta Elvström lähetti uuden paketin tulemaan. Ja sitten koitti ilonpäivä, jolloin parin tunnin välein ovikello soi: kotiimme tuotiin kaksi pakettia lattoja! Onpahan nyt sitten varalatatkin.
Röytän luontopolulla ja OM:n majan ympärillä kävi melkoinen sirkutus, ja nyt oli oikea hetki kokeilla Muuttolintujen kevät -sovellusta. Kovin monen linnun ääntä en tunnista, mutta nytpä opin erottamaan mm. pajulinnun mollilaulelun peipposen duurista. Ja sitäkään en tiennyt, että talitintti osaa muutakin kuin /ti-ti-tyy/:n! Sorsien äänistä tykkään eniten Riki Sorsan raspisoundista. Viime kesänä kuulin ensimmäistä kertaa ihanan biisin Öppna landskap (alkuperäinen Ulf Lundellin), jonka Riki laulaa sekä ruotsiksi että suomeksi. Ruotsinkielisestä pidän enemmän, mutta suomalaiset sanat tässä Avoin maisema -kappaleessa ovat kyllä hienot (Mikko Alatalon käännös). Meren äärellä hengitän, täällä ei tarvitse olla jotain mitä ei ole –, kyllä, sitä tämä minulle kuvastaa:
"Missä maisema on avoin, siellä viihdyn parhaimmin. Kuulen muuttolinnun tavoin, tuulen tanssimusiikin. Missä meri huuhtoo rantaa, siellä viihdyn parhaimmin. Kuin pohjatuuli leijaa kantaa, elän täysin siemauksin..."
Pitääpä käydäkin kirjastosta hakemassa uusia nuotteja veneeseen. Nykyään kun luen kirjani Nextorysta, ei tule juurikaan enää käytyä kirjastossa. Rakastan silti kirjastoja ja mielelläni reissuillakin käyn niihin tutustumassa. Myös sieltä hyllyjen välistä katsoen koko maailma on avoin.
Celindan kippari teki kevään aikana veneeseemme myös lankongin. Se on ollut välttämättömyys Kroatiassa vuokraveneillä seilatessamme, mutta varmaankin käyttötarve lisääntyy vuosien varrella myös Celindassa.
Monta ”valehtelijan klubia” on tämän esineen myötä leikitty, ja pelkästään tuon sanan lankonki arvailu on kirvoittanut mukavia keskusteluja. Isäni (91 v.) kanssa keskustelu jatkui myös murresanoihin, ja sanavarastoni karttui mm. sanalla janttantaara. Hauskaa, oli kyllä!
Kommentit
Lähetä kommentti