Tekniikka hyödyttää ja viihdyttää - ja tappaa luovuuden

 

Kippari mastossa

Kippari hinattiin toissa viikonloppuna tutkan sähköjä kunnostamaan, ja viaksi selvisi kosketusvika liittimessä. Eiköhän nyt Celindan laitteisto ole valmis kesän pidemmillekin reissuille.

Tämä kesä on alkanut sään puolesta todella koleissa merkeissä. Neljä viikonloppua, vähän pidennettynäkin, Celinda on jo viettänyt merellä: Iin Röytän saaressa niistä kolme, ja neljäs Hailuodon Marjaniemessä. Pari viikkoa sitten meillä oli mukana lapsiakin, ja voi sitä iloa, kun kummipoika sai uudella virvelillään heti ensimmäisellä heitolla ison hauen. Oli mukava viettää aikaa lasten kanssa, ja pääsinpä vielä toukokuun viimeisellä viikolla ekaluokkalaisen mukana kevätkirkkoonkin Suvivirttä laulamaan.

Suvivirsi Oulujoen kirkossa

Ajat muuttuvat, eikä aina positiiviseen suuntaan, ja tällä tarkoitan nyt nykyihmisten riippuvuutta puhelimista. Nykyään lasten vapaa-aika isolta osin menee ”olemalla puhelimella”, joten onhan se jotenkin kummallista, jos se kiinnostavuudessaan vie huomion esimerkiksi luonnon tarjoamilta mahdollisuuksilta, joita ympärillä on. Kyllä tämä vetää surulliseksi. Älylaitteita toki itsekin käytän paljon, mutta oleellista lienee, mitä laitteilla tekee. Onhan äärimmäisen kätevää Celindassa lukea päivän sanomalehdet ja uusimmat kirjat omalta tablet-koneelta. Ei tarvitse olla lehteä enää postilaatikon luona kotona vartoomassa!

Ensimmäinen viikonloppu Röytässä oli varsin lämmin, kun asteita oli jopa +18. Ja tyventä. Mutta seuraavia kolmea viikonloppua en olisi selvinnyt ilman täydellistä talvivarustusta. Tässä Celindan keula hymyilee tyvenessä, ja saapa nähdä minkälaisia seikkailuja alkanut kesä hänelle tulee tarjoamaan. Pitkälle, yli kahden kuukauden, reissulle etelää kohti se starttaa juhannuksen kieppeillä.

Keula kohti kesän seikkailuja

Itseään vastaan ei kannattaisi toimia, sillä kaikkia ei voi miellyttää. Tervettä itsekkyyttä opeteltuani olen keskittynyt valitsemaan itselleni hyviä ja sopivia asioita. Ennen en välttämättä uskaltanut näin tehdä. Nyt haluan elää osana luontoa yhä enemmän ja tuntea sen kauneuden kaikilla aisteillani. Tämä on edellyttänyt väistämättä jostakin entisestä luopumista, mutta se entinen ei aina ole ollutkaan hyväksi. Nyt ajattelen, että on hyvä kuunnella itseään ja olla niin rohkea, että myös oikeasti on oma itsensä. Olen huomannut, miten kovasti sosiaaliset tilanteet ovat minua kuormittaneet. Sitä olen pyrkinyt peittämään, mutta raskaaksi se pitemmän päälle kävi. Rauhaisa elo luonnossa – sopivasti ihmisten parissa tietysti myös aikaa viettäen – on tehnyt ja tekee minulle hyvää.

Ja rakkaus koko valtavana käsitteenään tietenkin! Rakkaus kaikkia läheisiä kohtaan, mutta myös rakkaus luontoon ja musiikkiin muodostavat elämän. Juuri nyt luen Hannu Mäkelän kirjaa Valo, jota voidaan kyllä pitää Mäkelän todellisena rakkaudentunnustuksena silloista vaimoaan Svetaa kohtaan. Mäkelän teksteistä innostuneena taidankin tarttua vielä kesän aikana hänen teokseensa Mitä rakkaus on? Luen senkin älylaitteella, vaikka entinen kirjastovirkailija olenkin.