Raisio-Lootholma-Kylmäpihlaja-Rauma-Merikarvia-Kristiinankaupunki

Nyt Celinda on jälleen täällä leppoisuutta vaalivassa kaupungissa, Kristiinankaupungissa. Tulimme tänne pimeällä, ja omat haasteensa (kuten nykyään vaikeudet ilmaistaan) oli löytää oikea reitti kaupungin uuteen laituriin. Osaltaan voimme syyttää itseämme siitä, että emme tutkineet kaupungin edustan syväyksiä etukäteen riittävän hyvin; olimme kiinnittäytyneet useasti aikaisemmin hotellin edustalla olevaan laituriin, ja ehkä siksi liian itsevarmasti lähestyimme myös länsipuolella olevaa kaupungin vierasvenesatamaa. Kiitos Solruttenin kartan, joka löytyi nopeasti puhelimesta, sekä ystävällisten brittiseilaajien, joiden valovihjein pääsimme lopulta turvallisesti poijuun ja laituriin kiinni.

Rakastan tätä Kristiinankaupungin Cittaslow-filosofiaa. Kuulin siitä ensimmäisen kerran jo vuosia sitten lukiessani Liisa Väisäsen upean kirjan Verkkaisuuden filosofiaa

Olemme viime aikoina hyvin hitaasti edenneet kohti pohjoista. Viivähdimme Raumalla viikon, jonne suuntasimme suojaan ennustetulta myrskyltä. Merellä olikin melkoisia tuulilukemia, vaikka maalla myrsky jäikin ennustettua heikommaksi. Poroholman leirintäalueen laiturit olivat hyvässä suojassa, mutta siitä huolimatta jännitystä riitti. Celinda pysyi kyllä hyvin laiturissa kiinni, muuta laituri liikkui 1,5 metriä paikoiltaan. 

Yritimme omilla köysivirityksillämme varmistaa, että laituri ei enempiä lähtisi liikenteeseen…

Rauma-viikon lisäksi nukuimme yhden yön jälleen Kylmäpihlajan majakkasaarella. Siellä tapasimme ruotsalaispariskunnan (Eric Boye ja Birgitta Boye-Freudenthal), joka oli kiertänyt Ariel IV -veneellään maapallon jo kahdesti ympäri! 15 vuotta he olivat näihin reissuihinsa käyttäneet, ja eksoottiselta kuulosti esimerkiksi kolme vietettyä vuotta Grönlannissa. He olivat kirjoittaneet näistä matkoista kolme kirjaakin, joista ensimmäiseksi minua kiinnostaisi lukea vuonna 2002 julkaistu På världsomsegling med Ariel IV: ett familjeäventyr. Olisimme ostaneetkin tämän kirjan suoraan kirjoittajilta, mutta he kertoivat kyseisen kirjan olevan jo loppuunmyyty.

Kallio kukkii Kylmäpihlajalla

Tänä kesänä on ollut ilo tavata seilaajia eri maista. Suomi näyttää kiinnostavan myös etelämpänä asuvia ihmisiä, ja onneksi englannin kielellä yleensä heidän kanssaan pystyy vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia. Puolin ja toisin autamme toisiamme – niin laituriin tullessa, laiturista lähdettäessä kuin reittien suunnittelussa. Muista maista tulevat seilaajat hyvinkin herkästi kiertävät Perämerenkin, mutta Etelä-Suomen purjehtijoita ei tahdo saada pohjoiseen päin suunnittelemaan reittejään sitten millään!

Kesän aikana on ollut kylmäävää lukea perussuomalaisten ministeriemme rasistisia kirjoituksia. Kiitos medialle, että nämä ovat tulleet minunkin tietooni. Arvomaailma kyseisen puolueen edustajilla on tietenkin kaukana omastani, jos he eivät edes halua sitoutua ihmisoikeussopimuksiin. Mutta ikimaailmassa en olisi kuvitellut heidän käyttävän niin karseaa kieltä kanssaihmisistä. Oikeasti, heidän kirjoittamansa tekstit ovat olleet todella järkyttävää luettavaa (etunenässä valtiovarainministerimme kynästä tai näppäimistöltä lähteneet tekstit). Hallitusohjelmaa en edelleenkään itse ole lukenut, mutta uutisia paljonkin seuraavana olen ymmärtänyt esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kiristyssuunnitelmien olevan rajuja. Koskaan en ole ollut näin suruissani Suomen tilanteesta – koskaan ei ole näin ahdistanut tulevaisuus tässä ”hyvinvoivassa” yhteiskunnassamme. Itselläni alkoi versoa ajatus, että haluan nyt omalta osaltani tehdä jotakin, ja osallistuin juuri Suomen Pakolaisavun koulutukseen. Aion tehdä jotakin konkreettista vapaaehtoistyötä Suomeen pakolaisina tulevien ihmisten hyväksi, sillä tilannetta ei mielestäni voi jäädä sivusta seuraamaan. Luulen, että sinuakin puhuttelee meidän Lotan upea kirjoitus Vita Nuovassa, suosittelen lämpimästi lukemaan:  https://vitanuovablogi.wordpress.com/2023/07/12/kakkosluokan-kansalaisia/

”We all know that people are the same where ever you go…” laulelevat Paul McCartney ja Stevie Wonder niin ihanasti Ebony and Ivory -biisissä. Upea! Mutta matka jatkuu: huomenna Celindan keula kääntyy kohti Valassaaria.