Valassaaret-Mässkär-Tankar-Marjaniemi (Hailuoto)-Oulu

 

Aloitimme viikon loman seilaamalla Kristiinankaupungista yön yli Valassaarille. Jälleen saimme kokea ja nähdä auringon laskun ja nousun, mikä on näiden pidempien legien suola! Valassaaret jää tänä kesänä mieleen kantarelleistaan; tämä näihin päiviin saakka itselleni niin harvinainen sieni, vaikka niinkin paljon metsissä liikun. Mutta nyt ilmeisesti osaan liikkua metsässäkin riittävän hitaasti, sillä silmä on alkanut erottaa nämä ihanan keltaiset herkut! Ja näyttää siltä, että Valassaarten kantarellit eivät jää tämän vuoden viimeisiksi...

Valassaarten antimia

Luin loman aikana uunituoreen kirjan Suomen koulumaailmasta. Tommi Kinnusen ja Minna Rytisalon kirjeenvaihtoon perustuva Huokauksia luokasta antoi perspektiiviä niihin mullistuksiin, joita alati vaadittavat uudistukset ovat aiheuttaneet opettajille ja opiskelijoille. Hän, joka ei ole päässyt seuraamaan opettajien työtä läheltä, ei pysty ymmärtämään, miten paljon työtunteja opetuksen suunnitteluun ja arviointityöhön kuluu. Kinnusen ja Rytisalon kirjeet valaisevat, miten opettajan työ on viime vuosina ja vuosikymmeninä muuttunut: opettajat eivät enää saa keskittyä siihen, mihin he ovat koulutuksensa saaneet, vaan työ sisältää yhä enemmän oppilaiden psyykkisestä hyvinvoinnista huolehtimista ym. oppilashuoltoa.

Voi, kunpa luku- ja kirjoitustaito säilyisivät! Mutta Kinnusen ja Rytisalon tekstien perusteella meidän on todellakin oltava huolissamme. Lukutaidon merkitystä ei liikaa voi painottaa meidän polarisoituneessa maailmassamme ja tässä sosiaalisen median ajassa. Näinpä toivoisin ihan ammattinikin puolesta, että vanhemmat lukisivat lapsilleen ja totuttaisivat heidät kirjojen pariin pienestä pitäen. Lapsi oppii nauttimaan kirjoista, kun ne ovat hänen kehitystasolleen sopivia ja aiheet häntä kiinnostavia. Parhaimmillaan lukemisesta tulee rakas harrastus, ja kirjat voivat kulkea mukana kaikkialla. Mikäpä on sen rentouttavampaa kuin nauttia hyvästä tarinasta ja makustella ihanaa kieltä. Jotkut kuulemma kuuntelevat äänikirjoja nopeutetusti, mutta sitä en ymmärrä ollenkaan (itse en edes kuuntele äänikirjoja). Ei kai tehokkuusajattelu ulotu jo lukemiseenkin?! Pikalukutaito toki on hyödyllinen esimerkiksi työtehtävissä edettäessä, mutta vapaa-ajan lukemisharrastuksen soisi olevan kiireetöntä.

Myös kirjoittaminen voi olla ihana harrastus, vaikka kirjoittaisi vain omaksi ilokseen. Itse koen kirjoittamisen mainioksi tavaksi jäsentää ajatuksiani, ja näin maailma näyttäytyy selkeämpänä. Erityistä kunnioitusta ja arvostusta kyllä ansaitsevat toimittajat, jotka kirjoittavat ja informoivat meitä kansalaisia asioista, joita meiltä välillä yritetään jopa pimittää. Moni toimittaja pistää työssään itsensä alttiiksi melkoiselle arvostelulle, ja itänaapurissamme jopa fyysiselle uhalle.

Tankarin idylliä

9 ½ viikkoa kestäneen reissun aikana aloin lukea myös Bernard Moitessierin kirjaa The Long Way. Moitessier osallistui ensimmäiseen Golden Globe Race -kisaan, yli 50 vuotta sitten. Innokkaana purjehtijana hän ei malttanutkaan tulla maaliin Ranskaan vaan jatkoi purjehtimista toiselle kierrokselle päätyen Tahitille saakka. Tarinahan on huikea, mutta Moitessieria ei voi tituleerata kirjailijaksi; jouduin jättämään toistaiseksi kirjan kesken, sillä minua alkoi enempi houkutella kirjallisesti mielenkiintoisemmat uudet suomalaiset romaanit.

Tänään on käynnistynyt Southamptonista jälleen yksi maailmanympäripurjehduskilpailu: Ocean Globe Race. Mukana on kaksi suomalaisvenekuntaa, joten jännitettävää taas riittää. Oletettavasti miehistöilläkin on merellä aikaa nauttia hyvistä kirjoista – tätä kuulemma Tapio Lehtinenkin Galianan kipparina toivoo.

Venetsialaiset Marjaniemessä