”Nythän teillä on sitten taas purjehduskausi edessä!”

Celinda nousi maihin viikko sitten. Tavaraa on huollettavana ja puhdistettavana vielä yllin kyllin, mutta vähitellen on pakko todeta purjehduskauden nyt olevan takana päin. Mutta isälläni oli asiaan aivan toisenlainen näkökulma, sillä hän tuumasi: ”Nythän teillä on sitten taas purjehduskausi edessä!”

Fokan tahrojen puhdistusta, olohuoneessa tietenkin

Pyykkikone pyörii

Yritetään nyt kuitenkin sopeutua maakrapuelämään, ja uudenlaiseen poliittiseen kulttuuriin. Hallituksen kaavailema maahanmuuttopolitiikka on herättänyt kovasti keskustelua, mikä ei todellakaan ole ihme. Ja vaikka kuinka siististi perussuomalaiset on luvannut käyttäytyä hallitusvastuussaan, kovin provokatiivista kieltä eduskunnan isossa salissa on vielä syksyn aikana kuultu. Luulisi kaikille jo olevan selvä, että Suomi tarvitsee ihmisiä myös muualta maailmasta – ja enemmältikin –, jotta pärjäämme tulevaisuudessa.

Hallituksen alkutaipaleen toimista pisti silmään, että se päätti siirtää pitkään valmistellun ja eduskunnan jo hyväksymän vammaispalvelulain voimaantuloa vuodella eteenpäin. Vammaisjärjestöistä kaikki eivät toki olleet tyytyväisiä keväällä hyväksytyn vammaispalvelulain sisältöön, mutta esim. Autismiliitto olisi kuitenkin toivonut hiomisen tapahtuvan vasta sitten, kun laki on tullut voimaan (Autismi 3/2023, s. 1011). Taloudesta en hirveän paljon ymmärrä, mutta siitä olen varma, että säästökuurin kohteena ei ainakaan tulisi olla vammaisten ihmisten subjektiiviset oikeudet. Vammat ja diagnoosit ovat erilaisia, minkä vuoksi myös ihmisten tarpeet vaihtelevat; autismi- ja neurokirjon henkilöiden kohdalla oleellista on huomioida myös sosiaalisten toimintarajoitteiden vaikutukset elämään, mikä myös on tärkeä muistaa vammaispalvelulakia sovellettaessa.

Me ollaan erilaisia, mutta ystäviä (Tankar, Kokkola)

Erilaisten ihmisten ottamisen yhteiskunnan täysivaltaiseksi osaksi näkee yliopistonlehtori Matti Karppa mielipidekirjoituksessaan (HS 1.10.2023) yhdeksi olennaiseksi keinoksi eriarvoisuuden ehkäisyssä; hänen kannanottonsa peräänkuulutti erityisesti koulutuksen ja sosiaaliohjelmien rahoituksen merkitystä, kun Ruotsissa pyritään nyt taistelemaan jengiväkivaltaa vastaan. Omassa työssäni näen valitettavasti paljon lasten ponnistelevan isoissa kouluryhmissä vajavaisin kognitiivisin mahdollisuuksin. Ihan varma on, että lapset, jotka tarvitsisivat pienluokkia, pyristelevät nyt luokalta toiselle koko yhdeksänvuotisen peruskoulun saamatta riittävästi onnistumisen kokemuksia. He eivät saa näin sitä huomiota, jota me kaikki ihmiset tarvitsemme. He huomaavat pian saavansa huomiota negatiivisella käytöksellään ja loppupeleissä ovat helppoja uhreja jengeille. Nämä lapset ja nuoret haluavat kuulua johonkin ja pahimmillaan ajautuvat osaksi väkivaltaista jengiä; tekemällä siellä johtajien yllyttäminä typeryyksiä ja rikoksia (saaden tästä kehut ja palkkiot), tämä onnistumisen kokemusta vaille jäänyt lapsi tai nuori kokee kerrankin olevansa tärkeä.

Lapsella tulee olla oikeus päästä sellaiseen kouluryhmään, jossa hän kokee onnistuvansa; hän oppii ja innostuu uudesta oppimastaan. Kun lapsi on heikoilla eväillä roikkumassa isossa ryhmässä, katastrofin ainekset ovat valmiit. Lopullisen katastrofin hoitokeinona ei voi olla poliisi- ja armeijayhteiskunta, vaan ainoa toimiva keino on pehmeiden kasvun tukien varmistaminen riittävän ajoissa. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Nyt Viron puolelle: Utö-Kalana (Hiidenmaa)-Triigi (Saarenmaa)-Kuivastu (Muhu)- Kõiguste (Saarenmaa)-Kuressaare (Saarenmaa)-Varbla-Kuivastu (Muhu)

Syksyn touhuja

Tammisaari-Hanko-Kasnäs-Turku-Maisaari-Kustavi-Isokari-Pori-Kristiinankaupunki