Harmaa on hyvä väri

Mehiläiselle kiitos, sain siltä paljon...

Sosiaali- ja terveydenhoitopalvelumme ovat kriisissä – kovin tuttu otsikko mediasta. Oman alueemme, Pohteen, säästösuunnitelmista lukeminen aiheuttaa itselläni kylmiä väreitä. Kalevassa (11.11.2023) toimituspäällikkö Katja Kärki totesikin hienosti: ”Psykiatriselle osastolle ei nykypäivänä enää jouduta, sinne päästään.” Vähän esimakua tulevasta sain juuri itsekin runnoessani kaksi viikkoa sitten ranteeni metsäretkellä Kainuussa. Perusterveydenhuollon kaksi kohtaamista (ensimmäinen: aja 90 km yhteen suuntaan päästäksesi päivystykseen Kainuussa, ja murtumaa ei nähdä; toinen: omalla paikkakunnalla viisi päivää päivystyskäynnistä murtumaa ei edes haluttu nähdä eli etsiä kuvantamalla) eivät tarjonneet kipulääkettä enempiä apuja. Vasta 11 päivän päästä yksityissektorin kautta hoito viimein pääsi alkuun, ja sain ortoosin murtuneeseen ranteeseen.

Tässä vaiheessa retkipäivää kaikki näytti vielä valoisalta

Vahinko ei tule kello kaulassa sanotaan. Tästä nyt viisastuneena suosittelen kaikille tapaturmavakuutuksen hankkimista, mikäli sitä ei vielä ole. Oma kompurointini (tällä kertaa) tapahtui jyrkässä alamäessä, kun metsäpolku olikin yhdestä kohtaa jäätynyt lähdevesien valuttua rinnettä alas. Jää oli tietenkin piilossa ohuen lumipeitteen alla, joten en voinut kunnon rojahdukselle mitään. Tiesin heti, että jotakin meni ranteesta rikki. Ensiavuksi törkkäsin käden ensin kylmään lähdeveteen, ja seuraavalla laavulla retkikaverini teki sieltä löytyneestä muovisäkistä minulle kolmioliinan. Otsalampulla käden sai vielä napakammin kiinni kroppaan, ja matka jatkui siitä sitten toiset 7–8 km takaisin Hallanhelmi-mökkiin.

Ensiaputaidoista oli jälleen hyötyä

Viikon päästä olen Japanissa, ja nyt alan vähitellen siirtää kehoani seitsemän tunnin aikaeron vaatimaan moodiin. Edessä on pitkä lentomatka (yli 13 tuntia), sillä Helsingistä Japaniin lennettäessä on nykyään kierrettävä Venäjä joko etelästä tai pohjoisesta – tuulesta riippuen. Voi, kun tämä maailma jo rauhoittuisi! Saisi olla enemmän näitä marttiahtisaaria, jotka pystyvät neuvottelemaan rauhaa näissä vaikeissa tilanteissa, joita nyt alkaa pallollamme olla jo aivan liikaa.

Tekisi mieli tämän tekstin surkeuttamana kuunnella Ismo Alangon Kriisistä kriisiin (tai Harmaa on hyvä väri tai...), mutta josko kuitenkin iloisempi musiikkisuositus on paikallaan. Kävin viikko sitten kuuntelemassa Anssi Tikanmäen orkesteria (ATO) Oulaisten musiikkiviikoilla. Sain kuulla melkoisen kattauksen Kaurismäen veljesten elokuviin tehtyjä sävellyksiä, minkä lisäksi tietenkin muutaman tutun kappaleen Maisemakuvia Suomesta -levyiltä. Upeaa Suomi-kuvaa korville edelleen. Ja Anssin välispiikkaukset ovat yksistään jo niin uskomattomia, että mikäli ATO sattuu keikkailemaan lähelläsi, mene ihmeessä kuuntelemaan!