Jäät lähti, ja Celinda pääsi reissuun

 

Tämän kesän eka reissu

Ensimmäisenä kesäisenä viikonloppuna Celinda pääsi Varjakansaareen eli pieni piipahdus vain kotisatamasta ulos. Vietimme ihanat pari yötä tässä sahahistoriaa täynnä olevassa saaressa. Kaveriksi löysin naapuriveneen Alfredin, jonka kanssa selfietä yrittäessäni se ei koskaan osunut samaan kuvaan, vaikka muuten vierekkäin viihdyttiinkin.

Celinda lentää

Viikko sitten lauantaina Celinda laskettiin veteen erittäin koleassa säässä. Seuraavana päivänä huollettiin masto, ja melkoinen operaatio oli myös sen pystytys. Seuraavat illat kuluivat sitten siivotessa ja tavaroita roudatessa veneeseen, ja ennen seilauksia tietty purjeetkin piti laittaa paikoilleen. Mutta nyt voin tyytyväisenä todeta, että kesäsäiden alkaessa Celinda oli valmis. Erityinen ilon aihe on se, että kipparin työskentely läpivientien uusimisen parissa näyttää onnistuneen. Olemme olleet nyt Celindassa kolme yötä todeten, että ei se uppoa.

Pläkä Varjakassa

Voin seisahtua tähän hetkeen ja katsoa ympärilleni: luonto herää, tulee kesä. Pysähdyn ja olen läsnä, nyt. Pitkäjänteisen harjoittelun kautta itsessäni on tapahtunut valtava muutos ja tunnen, että tämä on ihmiselle oikea tapa elää. En vello menneissä muistoissa ja tapahtumissa. Minun ei tarvitse tehdä suunnitelmia kauas, mutta toki tavoitteita saan itselleni asettaa.  

Muutokset vaativat toteutuakseen pitkäkestoista työskentelyä, mutta kannustan kaikkia harjoittelemaan pysähtymistä, rauhoittumista ja läsnäoloa. Mindfulness on itselläni toiminut jo usean vuoden ajan, ja siitä en aio luopua. Luonto antaa harjoittelulle nyt upeat puitteet, joten mene sinäkin ja kokeile istahtaa joen rantaan, kannonnokkaan tai mikä paikka nyt lähelläsi onkaan. Luonnossa istuessa ymmärtää, että enpä taida tarvita mitään enempää. Minulla on jo kaikki, mitä tarvitsen. 

Kasvuajattelusta olisi syytä luopua isommassakin mittakaavassa, mutta sepä onkin jo isompi aihepiiri. Jotkut ovat asiasta osanneet kirjoittaa tavalla, joka panee miettimään ja kyseenalaistamaan meille syötettyä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa, varallisuuden jatkuvaa kasvattamista: kirjasuosituksena Riina Tanskasen ja Samu Kuopan kirjoittama Kapitalismin suuri illuusio. Tässä luonnossa istuessa hirvittää nykypolitiikkamme suunta, jossa luonnon hyväksikäyttäminen talouden kasvattamiseksi tuntuu olevan täysin sallittua. Viittaan tässä nyt vanhojen metsiemme suojeluun, josta keskustelua on juuri käyty eduskunnassa. Muitakin arvoja meillä ihmisillä todella on kuin euro!

Nautitaan alkavasta kesästä täysillä, sillä mikään ei elämässä ole itsestään selvää – sen viime vuodet kaikkine myrskyineen meille on opettanut.