Kaskinen-Raippaluoto-Mikkelinsaaret-Tankar-Oulu
Jos emme vielä Kristiinankaupungista saaneet Vuoden turistit -titteliä, viimeistään Kaskisista sen ansaitsemme! Kyseessä on Wikipedian tietojen mukaan väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki, ja pinta-alaltaankin se on toiseksi pienin kunta. Täälläkin meillä vierähti kuusi yötä tuulten pitäessä meitä kaupungissa hieman pidempään kuin oli tarkoitus. Mutta mikäpäs siinä, oikein idyllinen paikka. Mainostettakoon tässä mm. sataman vieressä olevaa mukavaa ravintolaa, Sinistä hetkeä, jossa kävimme syömässä mieluisten viikonloppuvieraidemme kanssa – kiva kun kävitte Annika ja Matias!
Käsityöläisyys paikkakunnalla selkeästi korostuu. Voin lämpimästi suositella ohikulkijoitakin piipahtamaan Anne Bärnlundin kotona (Raatihuoneenkatu 75A) sijaitsevassa putiikissa. Itse kävin siellä parina päivänä ostoksilla, ja Annella oli aikaa jutella niitä näitä kummallakin kerralla. Verkkaisuus oli tässä paikassa kunniassaan, mitä niin suuresti arvostan.
Tänä kesänä meillä oli jälleen lisää aurinkovoimaa käytössä. Kippari ihan itse suunnitteli, rakensi telineen ja asensi tämän suurimman paneelimme, joka kulkee nyt näppärästi pelastuslautan päällä. Tämä osoittautui erittäin toimivaksi systeemiksi eikä ollut tiellä missään tilanteessa. Ja mikä tärkeintä: akut pysyivät hyvässä latingissa. Mainittakoon, että ensi kesäksi akut tullaan muuttamaan litiumakuiksi!
11 viikkoa veneessä yhteen kyytiin on nyt takana! Luontoa on tullut ihasteltua, mutta myös Itämeren huonoa tilannetta hirviteltyä. Tämän kesän mielenkiintoinen uutinen mielestäni oli, että ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt haastoivat kesällä Suomen hallituksen oikeuteen, kun ilmastotoimien kanssa vatuloiminen vain jatkuu (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010645482.html). Jännityksellä odotan tätä hieman erilaista oikeudenkäyntiä, milloin ikinä se sitten alkaakaan.
Nyt sitten harjoittelen maakravun elämää, ja täällähän pitää alkaa toimia kuin muutkin ihmiset… Pohdiskelen heti vastaan tulleita tilanteita, kun ihan itsekkäästi ei joka tilanteessa voikaan edetä. Ajattelen kuitenkin, että kun hyväksyy oman mielensä sellaisena kuin se on eikä mielistele itseään epämieluisiin tilanteisiin, on elämä helpompaa. Törmäsin sosiaalisen median ihmeellisissä syövereissä (Instagramin Hidasta elämää -sivusto) termiin ”sosiaalinen introvertti”, ja sepä taidan olla. Tunnistan piirteen, että minun on suunniteltava ajankäyttöäni niin, että sosiaaliset tilanteet ja latautumisaika pysyvät balanssissa. Välillä joudun pohtimaan, miten toimisin siten, ettei toinen ihminen loukkaannu; miten parhaiten selittäisi omaa tilannetta ja saisi laitettua oman hyvinvoinnin etusijalle. Jos jollakin on tähän hyviä vinkkejä, ottaisin mielelläni vastaan!
Kommentit
Lähetä kommentti