Dyynejä ja kulttuuria kevääseen

Rauhaa ja hiljaisuutta meren rannalla. Tämä tuo mielihyvää, tästä minä nautin. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna teimme päiväretket Perämeren hyisille rannoille: Hailuodon pohjoisrannalle ja Siikajoen Tauvon biitseille. Hailuodossa ihastelimme juuri saapuneita kurkia, ja Tauvon luonnonsuojelualueella näimme tämän kevään ensimmäiset töyhtöhyypät.

 

Hailuodon tepastelijat 6.4.

Luonto tarjoaa kaikkina vuodenaikoina elämää suurempia kokemuksia, jos sen maagisuuden haluaa ottaa vastaan. Minä haluan.

Hailuodon pohjoisrannan dyyneillä

Vuonna 1857 valmistunut Keskiniemen pooki on nyt upeasti kunnostettu. 

Purjehduksen suhteen ei paljon huonompaa arpaonnea ihmiselle voi sattua kuin päätyä asumaan Oulun kupeeseen. Tämä on ainoa kolkka merialueillamme, joka on vielä napakasti jäässä. Helsingin suunnalta tuttavapiiri lähettelee kuvia, kun porukka jo seilailee. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä.

Täällä kesävalmistelut sujuvat, ja Celinda saa nyt litiumakut.

Kalenterini olen viime vuosina saanut siivottua todella väljäksi, mikä tarkoittaa vähemmän menoja ja sovittuja tapaamisia. Näin olen saanut entistä enemmän aikaa itselle tärkeille asioille ja tapahtumille. Kulttuurielämyksiä kevät on tarjonnut oikein mukavasti, esim. kuvataidetta Porissa ja Jethro Tullin hieno konsertti Oulun Madetojan salissa. Muutama päivä sitten näin Pirjo Honkasalon ohjaaman Orendan, joka on upea elokuva erittäin tuttuine maisemineen Jurmosta ja Viron Osmussaarelta. 

Kotona ollessa lukeminen virkistää: Sanomalehdistä luen säännöllisesti Helsingin Sanomia ja Kalevaa, ja viimeisen vuoden aikana aktiiviseen seurantaan olen ottanut kunnolla tutkivaa journalismia tekevän LongPlayn. Erilaisia näkökulmia saan vielä lisää, kun seuraan eri puolueita edustavien poliitikkojen someviestintää. Näin se maailmankuva itselläni muodostuu: vastuullisesti kirjoitettujen artikkeleiden kautta, joita myös proosan lukeminen sävyttää ja syventää.

Markku Heikkilä (Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikkö ja tietokirjailija) kirjoitti Kalevassa 5.4.2025 julkaistussa esseessä, että viime vuonna maailman lehdistönvapauden indeksi on listannut ainoastaan kahdeksan maata, joissa lehdistönvapaus on hyvä. Yllättävää ei ole, että Suomi on tietenkin listalla mukana. Huonompaan suuntaan tässä kuitenkin mennään ja nopeasti; vuonna 2020 tällaisia maita oli ollut 14, ja kymmenen vuotta sitten 21. Heikkilä summaa esseessään hienosti, että ne maat, joissa lehdistönvapaus on hyvä, ovat myös ”vapaita ja miellyttäviä demokratioita”.

Suomi on myös aivan uskomattoman hieno kirjastomaa. Jos et vielä ole tutustunut, niin nyt viimeistään kannattaa kirjautua Kansalliskirjaston ja yleisten kirjastojen tuottamaan E-kirjastoon. Siellä ihan ilmaiseksi pääsee lukemaan digilehtiä, e-kirjoja sekä kuuntelemaan äänikirjoja. Aivan uskomaton palvelu siis on kyseessä. E-kirjasto-sovellusta lataamaan siis, hop hop.