Viimeiset seilaukset Oulun lähistöllä

Trombi (tai virallisesti kuulemma vesipatsas)

Tämä luonnonilmiö koettiin Röytässä 23.8.

Purjehduskausi alkaa lähestyä loppua, harmillisen pian. Celinda joudutaan nostamaan olosuhteiden pakosta vedestä jo syyskuun viimeisenä viikonloppuna, ja sen purkamiseenkin on varattava riittävästi aikaa. Viimeiset pari viikonloppua (kummatkin pidennettyinä neljän yön reissuina) Celinda on seilannut Oulun lähellä pysähdyspaikkojen ollessa Hailuodon Marjaniemi, Maijanleton poiju sekä Iin Röytän saari. 

Tutut ihanat saaret – Hailuoto ja Röyttä – ovat tarjonneet upeita luontoelämyksiä. Olen saanut kerätä kantarelleja ja herkkutatteja, syödä mustikoita ja puolukoita, jututtaa sienireissun kahvitauolla lampaita, nähdä käärmeen jne.

Hailuodon tatit

Iin Röytän kantarellit aurinkokuivurissa

Iin Röytän hiljentymispaikka

Luonnossa liikkuessa kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää ihanuutta. Ihmisen ikävät jäljet alkoivat todella ottaa päähän kantarellipaikassani, sillä törmäsin muoviin useammin kuin sieniin: sammaleisiin puoleksi uponneisiin juomapulloihin, vanhoihin styroksisiin verkonmerkkeihin, kaiken kokoisiin muovikanistereihin sekä muutamiin peltitölkkeihin. Niinpä päätin ottaa kipparin mukaan ponnistelemaan rannan siistimiseksi, ja kumpikin aloimme kerätä isoihin jätesäkkeihin muoviroskaa. Etenimme Röytän rantaa enintään 100 metriä, kun kummankin säkit olivat niin täynnä, että päätimme jättää tällä kertaa homman siihen.

Muoviroskaa riittää – haastan talkoisiin!!

Siivoustalkoita on syytä jatkaa. Toivoisinkin itse kunkin marjaan tai sieneen lähtiessään varaavan mukaan myös pusseja tai säkkejä ja samalla reissulla tuovan pois metsistä ja rannoilta muutaman roskan kerrallaan.

Marjaniemen luotseilla tänään hieman eksoottisempi avustettava: Italian lipun alla purjehtiva risteilyalus

Luotsien toimintaa on aina mielenkiintoista seurata. Tämä mahdollisuus on mm. Hailuodon Marjaniemen satamassa sekä Utössä, joka on Suomen eteläisin läpi vuoden asuttu saari. Utössä olen päässyt käymään kaksi kertaa, ja edellisenä kesänä osallistuin siellä opastetulle kierrokselle, joka oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Oppaanamme oli Martin Öhman, joka on tehnyt myös arvokkaan kirjan Utön historiasta. Ostinkin tämän Etelässä siintää majakka – Utön luotsi- ja majakanvartijayhteisö -kirjan Utön kahvilasta, ja talvella on ollut kiva tutkailla sen upeita kuvia sekä perehtyä Utön historiaan. Jokaista sanaa en ole lukenut, mutta paljon samaa tietoa saa, jos osallistuu juurikin Öhmanin vetämälle kierrokselle Utössä. Omaa venettähän ei välttämättä tarvitse päästäkseen tutustumaan tähän upeaan saareen; Nauvosta lähtee läpi vuoden yhteysalus Utöhön, ja majoitusmahdollisuuskin saaressa on. Suosittelen viettämään saaressa ainakin 2-3 päivää, niin pääsee rauhassa fiilistelemään saaren omanlaista tunnelmaa, joka tietysti vaihtelee päivittäin pitkälti myös sääolosuhteiden mukaan.

Seuraavassa tekstissä enemmän sitten tekstiä ja kuvia siitä, mitä tarkoittaa, kun kausi loppuu ja vene puretaan: purjeet pois, masto pois, kaikki pois...