Säitä ihmetellessä ja vanhoja muistellessa

Upeaa - ihan vaan näin kotona!

Vähitellen alkaa tuntua, että jo riittäis nämä pakkaset! Säähän aina puhututtaa, mutta nyt ihmisiä ovat puhututtaneet sähkölaskut. Tokihan sähkölämmitteisissä taloissa sähkönkulutus on ollut nyt useita viikkoja pilvissä, mutta toisaalta olisi hyvä muistaa, että keskiarvo saattaa olla kuitenkin vuoden aikana hyvinkin maltillinen. Onhan meillä Suomessa kuitenkin yksi halvimmista sähköistä koko Euroopassa (ettei peräti halvin?).

Syksyn ja talven aikana olen seuraillut säätilojen vaihteluja aika tarkasti: Marraskuu alkoi poikkeuksellisen lämpimänä. Useassa paikassa maassamme mitattiin 5.11. yli 10 asteen lukemia, ja esimerkiksi Kuopiossa ennätyslukemaksi saatiin peräti 11,7 astetta. Nämähän ovat purjehtijalle aivan normaaleja juhannussäitä! Aika normaalia alkaa nyt olla se, että uutiset kertovat säästä puhuttaessa ”ennätyksistä” ja ”mittaushistorian korkeimmista lukemista”. Järkyttävää oli myös seurata Jamaikalle iskeneen hirmumyrsky-Melissan liikkeitä ja sen aikaansaamia tuhoja. Hurrikaanit pyyhkäisevät joka syksy Karibian ylitse jostakin kohtaa, mutta Melissan kerrottiin olevan Jamaikan historian pahin. Ja tässäkin ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät voimistavana tekijänä – eli me itsehän tätä aiheutamme.

Vesille mieleni tekevi... (Jamaikalla kauan sitten)

Jamaikan itärannalla vuonna 1992 odotin ja seurasin tuoreen aviomieheni kanssa hurrikaanin lähestymistä Afrikan suunnalta. Vietimme tuolloin Celindan kipparin – joskaan Celindaa ei ollut vielä rakennettu eikä mieheni ollut kippari – kanssa neljä viikkoa Jamaikan itäosissa, ja tuo hurrikaani perui paluulentomme Miamista Helsinkiin. Melkoinen selvittely tuohon maailman aikaan oli ensinnäkin kuulla lentojen peruuntumisista, saati sitten saada hankittua uudet liput. Ikimuistettava kokemushan tuo kaikkinensa oli, niin kuin koko matkakin, joskin onneksi hurrikaania emme sitten kuitenkaan itse kohdanneet sen pyyhkäistyä lopulta pohjoisempaa reittiä: Miamin yli.

Pyöräretkellä Karibian maisemissa (v. 1992)

Celinda saa ensi kesäksi taas monta uutta juttua. Isoimpana uudistuksena meillä on autopilotin uusinta (siirrytään B&G:hen), ja tämä tuleekin nyt jo todelliseen tarpeeseen. Viime kesänä (onneksi kuitenkin vasta loppukesästä) jouduimme tilanteeseen, jossa automaattiohjaus ei toiminut enää lainkaan. Pitkän matkan seilaukset olivat tuolloin onneksi jo takana, joten lyhyet legit viikonloppureissuilla sujuivat ruorissa ihan hyvin. Kaasuhälytin on tulossa, ja potkurin osien päivittämistäkin on tiedossa. Ankkuriboxiin on kippari asentanut suihkun, joten pikkuisen helpompaa ja siistimpää on sitten ensi kesänä nostaa mutaista ankkuria. Ämpärilläkin toki kettinkiä ja ankkuria voi puhdistaa, mutta onhan suihkusta jatkossa iso apu, kun kettinkiäkin on vedessä yleensä useampi kymmenen metriä.

Tästä paketista Celindalle uusi monitoiminäyttö 

Venemessujen ainoa ostos oli uusi Ahvenanmaan karttasarja. Mihinkähän ensi kesänä Celinda seilailee... sitäpä en vielä tiedä.

Nyt loppuun vielä perinteiset lukuvinkit: Uusin Alex Schulmanin romaani 17. kesäkuuta on mielestäni parasta Schulmania tähän asti lukemistani. Traaginen tarina, mutta toisaalta jälleen mukaansatempaavalla huumorilla kirjoitettu. Juoni on harvinaisen mielenkiintoinen, ja hyvin erikoinen. Lapsuuden traumat ovat usein Schulmanin kirjojen ytimenä, niin tässäkin teoksessa. En paljasta enempää, sillä tämä romaani kannattaa nauttia kokonaisuudessaan ihan itse. Chileläisen Alia Trabucco Zeránin uusin romaani Puhdas on minulla vielä kesken, mutta jo nyt uskallan suositella tätäkin. Varakas perhe ei ole yhtä kuin onnellinen perhe – se tulee kotiapulaisen näkökulmasta tässä romaanissa upeasti kuvatuksi. Ja kertojan ollessa perheen apulainen Estela lukija saa käsityksen, miltä köyhemmän osapuolen luokka tuntuu oikeasti elää. Aivan kuten suosikkini Édouard Louisin teoksissa.