Naisen päiväkirjaa tämäkin

Kevät on näyttänyt minulle jo perhosia, haikaran, töyhtöhyypät, hanhet, leskenlehdet… kohti purjehduskesää mennään nyt kovaa kyytiä. Oman purjehdusseuramme kausi lipunnostoineen avataan virallisesti satamassa 2.5., ja siellä näkyy olevan tiedossa oikein mukavaa ohjelmaakin - nuori polvi tuo selkeästi virkeyttä toimintaan! Seuramme majaa aletaan kunnostaa kesäkuun alussa. Kovin paljon en majalla nykyään itse kylläkään käy, koska suurimman osan kesästä Celinda seilaa etelän vesillä. Mutta usein kuitenkin kauden ensiseilaukset ja syksyn viimeiset purjehdukset suuntautuvat Iin Röyttään.

Kuva: https://www.wsoy.fi/kirjat/naisen-paivakirja/

Eeva Kilven tuotantoon en ole juurikaan aikaisemmin perehtynyt – mitä nyt muutamia elämänfilosofiaa hienosti ymmärtäviä runoja lukuun ottamatta –, mutta nyt tartuin Naisen päiväkirjaan. Vaikka kyseessä on päiväkirjamuotoista tekstiä, huomasin heti, että on olemassa kirjailijoita ja KIRJAILIJOITA. Miten elämän yksinkertaisiakin asioita ihminen voi sanoittaa niin hienosti! Vaikka teos on julkaistu lähes 50 vuotta sitten (olin kirjan julkaisuvuonna 10-vuotias), kaikki on niin totta edelleen. Eihän ihminen muutu.

Juuri tätä kirjoittaessani julkaistiin (4.4.2026) Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelän haastattelu, joka kiteytyy siihen, että naisen pitäisi synnyttää enemmän lapsia, tehdä enemmän palkkatyötä ja maksaa myös oma koulutuksensa. (https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000011868776.html) Nuo Niemelän ihanteet torppaavat kyllä kaikki naisten oikeudet, joita edelleen olisi kovasti edistettävänä. Totta varmasti ovat Suomen talouden haasteista ne, että puolustusmenot kasvavat ja velan määrä sekä korot ovat taivaissa. Väestörakenteen myötä myös hoivamenot ovat kasvaneet ja kasvanevat edelleen. Niemelä kertoo haastattelussa, että hänen mumminsa asui samassa talossa lähes elämänsä loppuun asti, ja se oli rikkaus. Mutta todennäköisesti mummeja hoitavat äidit; naiset, jotka kuitenkin pääsääntöisesti kantavat vastuun kodista, lapsista, perherumban pyörittämisestä kaikkine metatöineen. Naisen pitäisi Niemelän mukaan olla ”hyvä kansalainen”, jonka tulee hankkia uusia veronmaksajia valtiolle. Melkoisen paternaalista ajatuksenjuoksua valtiovarainministeriön korkealta virkamieheltä!

Saataisiinpa äkkiä Celinda veteen, niin ”pääsisi karkuun” kaikkia vaatimuksia, joita elo täällä maissa aiheuttaa. Mutta satamassamme vallitsevasta olosuhteiden pakosta vene lasketaan veteen vasta 16.5., vaikka meillä on täällä pohjoisessakin tällainen kevät! Celinda on vielä hallissa, uskokaa tai älkää! Onneksi kippari siellä kuitenkin edistää veneen varusteluja...

Luonnossa pääsee erakoitumaan sopivalla tavalla, mutta kuitenkin luonnossakin netin välityksellä ollaan kiinni muussa maailmassa. Omaa rauhaa kaipasi Eeva Kilpikin Naisen päiväkirjassa, ja hän ratkaisi asian mm. näin:  

”En pidä vieläkään puhelinta seinässä:

hän saattaisi soittaa

tai sitten se saattaisi soida

eikä se olisi hän.”