Yhden pysähdyksen taktiikalla Oulusta Kustaviin

Väylä Lootholman satamaan on erittäin kapea

Lootholman avokonttorimme - viimeiset työpäivät tässä ennen lomaa

Juhannuksen aatonaattona, torstaina 18.6., Celinda irrotti köydet Oulun Johteenpookissa ja suuntasi kohti etelää. Yötä päivää seilattiin vuorovedoin, mutta Vaasan korkeudella stopattiin Raippaluodon sillan kupeeseen pitämään tuulia ja levähtämään. Vuorokauden pysähdys tässä, minkä jälkeen matka jatkui edelleen vuorovedoin Kustaviin saakka. Heitimme maanantai-iltana (22.6.) ankkurin tuttuun lahteen pariksi yöksi, minkä jälkeen siirryimme Lootholmin kauniiseen satamaan. Tässä on todella kaunis satama ja upeat palvelut!

Celindan meripunkat

Ilman näitä olisi yöllinen vuoroseilaus kahdestaan purjehdittaessa hankalaa.

Neljän vuorokauden siirtymä Oulusta Turun korkeudelle verotti voimia. Kahdestaan matkaa tehtäessä univelkaa tulee väistämättä, ja rehellisesti sanoen useamman päivän tämä reissu kehossa tuntui. Toki on muistettava sekin, etten vielä ollut lomalla, vaan tiistaista perjantaihin tuli tehtyä veneessä ihan täysiä työpäiviä – kunnes se kesäloma vihdoin alkoi.

Ihana taas alkaa selata kirjavaihtoehtoja, mitä nyt lomalla lukisi. Lopetin juuri yhden sarjassamme ”aivot narikkaan” -kirjan, joka oli kyllä tässä kategoriassa hyvinkin suositeltava tapaus. Vera Valan uutuuskirja Persikankukkien aikaan sijoittuu Italiaan, ja tämä romantiikkaakin mukavasti sisältävä kirja on kuulemma uuden viihdesarjan aloituskirja. Tulen lukemaan kyllä seuraavankin osan. Näin jostain (en muista mistä) tilastotietoa, että 70 prosenttia suomalaisista on lukenut kirjan viimeisen vuoden aikana. Ihan mahtavaa, jos näin todella on. Luulenpa kyllä, että formaatti ei kaikilla ole ollut painettu kirja, vaan kysyttäessä lukemisesta taitaa moni vastata lukeneensa kirjan, vaikka on kuunnellut äänikirjan. Hyvä niinkin, toki.

Rastafarai... Se on kuulkaas Celindassa kaikki sävy sävyyn, myös konehuoneessa

Lukemisen lisäksi musiikki kuuluu jokaiseen päivään. Tänä kesänä odotan kuumeisesti The Wailersin konserttia Turussa 29.7. Bob puuttuu, ja tietenkin myös Peter Tosh ja Bunny Wailer, mutta jykeviä reggae-rytmejä on varmasti tiedossa. Ziggyn ja Ritan olen Bobin perheestä nähnyt Provinssissa vuonna 1988, kun Ziggy Marley and the Melody Makers veti oikein komean keikan Törnävän päälavalla.

Aasin silta tässä, kun musiikin parissa ollaan, vielä kevään lauleluihini: Toukokuussa kävin Ukkohallassa (Hyrynsalmella, Kainuussa) siivoilemassa mökkimme pihaa. Yllätys kuitenkin oli, ettei tien vierellä olevassa ojassa ollutkaan pajukkoa, jota normaalisti joutuu pensasleikkurilla katkomaan. Laulattamaanhan se tietenkin laittoi:

”Ei täällä takapajulassa kasva enää edes pajua

muistoksi jätetty on ainoastaan sellutehtaan hajua

ei jätetty ahdille lahjaa tai otsolle ees pesäpaikkaa

jää tuuli ja sade vain kahden kun metsässä miehet taas saikkaa…”

(Maustetytöt; Takapajula) 

Surullista kyllä, tuon Maustetyttöjen tekstipätkän loppupuoliskokin on Kainuussa niin totta. Tuomivaaran ympärikierrokselta erkaannuttaessa Hyrynsalmen suuntaan on maisema muuttunut radikaalisti viime vuosina. Avohakkuun jäljet eivät ole kaunista katseltavaa. Tapasin ko. latupätkällä maaliskuussa hyrynsalmelaisen lintuharrastajan, ja hän pystyi ihan kertomaan lukuja, kuinka lintuhavainnot ovat hänellä täällä vähentyneet. Ei ole enää pesäpaikkoja.

Tänään näin reissun ensimmäisen merikotkan täällä Iniön saaressa. Matka jatkuu huomenna…