Celinda seilailee

Enklingestä meillä oli muka tiedossa noin 14 merimailin ”pikamatka” Västra ja Östra Simskälan väliseen lahteen (Norrsundet) ankkuriin tarkoituksena sitten seuraavana päivänä käydä kumiveneellä Simskälan saarella sijaitsevassa Anni Blomqvistin kotitalossa, joka toimii nyt museona ja kirjailijaresidenssinä. Purjehdushan sinällään sujui oikeinkin mallikkaasti, kun ensin jonkin aikaa odottelimme lilluen tuulten viriämistä. Vauhti lisääntyi matkan edetessä, ja Simskälaa lähestyessä laitoimme veneen hyvistä kaiuttimista Myrskyluodon Maijan kuulumaan isosti ja komeasti. Ankkurointipa ei sitten Simskälan lahdella ollutkaan niin yksinkertaista; tolskasimme varmastikin 1,5 tuntia lahdella pitävää ankkuripaikkaa etsien. Toisaalta, hukkaan ei mennyt tämäkään touhuilu, sillä näin ensimmäisen kerran eläessäni läheltä haikaran! Se tepsutteli pienellä kalliolla kaislojen vieressä, kunnes lopulta lähti lentämään viereisen ison kaislikkoalueen yli. Näkymä Anni Blomqvistin kotitalon ikkunasta Myrskyluo...

Näkymä Killingskäristä Ahvenanmaan puolella ensimmäinen yö vietettiin ankkurissa Killingskärin lahdessa. Tässä sattuikin kesän ensimmäinen todella lämmin päivä vesillä ollessa, ja sain siirtyä ihan bikineihin (lähes suoraan untuvatakista). Pumppasimme kumiveneen ja kävimme kahteen kertaan Killingskärin kallioilla: aurinkoa ottamassa ja makkaraa paistamassa. Celinda on valmistautunut Ulla-myrskyyn  Yön nukuttuamme aloimme jo henkisesti valmistautua Ulla-myrskyyn. Kippari oli etsinyt mahdollisimman suojaisan sataman, jossa tuulta pidettäisiin, ja Enklingen satama osoittautuikin oikein hyväksi sekä tästä näkökulmasta että viihtyisyydenkin puolesta. Kyseessä on oikein kiva kyläsatama ilman jetset-meininkiä.  Kahtena iltana lämmitettiin tämä kelluva, ihana sauna, josta oli helppo käydä uimassakin (uimavesi nyt 14 astetta). Enklingen pienen pieni kauppa oli noin kilometrin päässä. Paikka oli mainio kohtaamispaikka kyläläisille, joiden keski-ikä näyttää olevan selkeästi omaani kork...

Kristiinankaupungista Celinda seilasi edellisen kesän tapaan Kustavin ulkosaaristoon, Katanpään saareen. Matka oli kolea ja osan matkaa hyvin märkäkin. Jälleen tarvittiin talvivaatteita paksumpi kerros kampetta, ja esim. yläosa minulla oli seuraavanlainen: rintsikat, t-paita, fleecepusero, karvainen lämpötakki, untuvatakki sekä paukkuliivit. Hanskoja ja kintaita meni matkan aikana neljä paria – aina edellisten kastuttua hain kaapista kuivat tilalle. Talvikintaat kastuivat siksi, että satuin juuri vinssaamaan fokkaa, kun ison purjeen lazy jackista lorahti ämpärillinen vettä käden päälle. Että semmoista. Kolea on ollut kesä tähän asti Katanpäässä oli aikaa kerätä voimia, lueskella, kalastella ja odotella kovien tuulten loppumista. Minulle sydäntä särkevää oli seurata joutsenäitiä, joka niin huolellisesti vartioi pientä poikastaan. Emo ei päästänyt pienokaista 1-2 metriä kauemmaksi, ja syykin meille selvisi: sataman työntekijät kertoivat, että kyseinen emo oli saanut viisi poikasta, mut...

Juhannuksen aatonaattona Celinda irrotti köydet Oulun Johteenpookin satamassa ja suuntasi kohti etelää. Enpä muista näin mahtavia tuulia tehdä pitkää matkaa – myötäisen puolelta tulevat tuulet, jotka vaihtelivat 2-12 m/s välillä, veivät Celindan vauhdikkaasti Vaasan eteläpuolelle. Yöhön mennään Pitkäkin purjehdus sujuu vuorovedoin hyvin. Hyvä meripunkka on ollut loistava apu kunnon unille, kun vedämme yön yli kolmen tunnin vuoroissa. Tässä olen aloittamassa päiväunia, jotka saan otettua milloin vaan, kun laitan mindfulness-nauhat korvanappien kautta kuunneltavaksi. Heitimme ankkurin Södersundin lahteen ja pidimme tuulia ja sateita tässä kaksi yötä; juhannus kului siis tässä Metro- ja Maustetyttöjä kuunnellen. Tuulet olivat sen verran voimakkaat, että emme käyneet maissa lainkaan. Sunnuntaina, joka olikin mukavan aurinkoinen päivä, jatkoimme matkaa kohti Kristiinankaupunkia genaakkerilla purjehtien. Kohti Kristiinankaupunkia Pidennetyn viikonlopun aikana siirryttiin siis Oulusta Kristii...

Suomihan on tunnetusti kesätapahtumien maa, ja tämä kesä lähti sen suhteen käyntiin Maakisesta Martinniemestä. Tuonne me seilattiin Iin Röytästä, jossa ensin seitsemän Oulun Merenkävijöiden jäsentä siivosi talkoilla mökkiä ja sen pihaa sekä teki muita kunnostustöitä. Vähiin on talkooväki vuosien saatossa mennyt, mikä on surullista tässä päivässä. Talkoot Oulun Merenkävijöiden majalla Röytässä Maakiseen pääseminen ei ollut ihan pikku juttu. Ensin odoteltiin tuulenpuuskien loppumista, sillä Röytän satama-altaassa puhalsi parhaimmillaan 13 m/s. Kun irroittauduimme satamasta, alkoi kunnon sade, joka kylläkin oli täysin ennustettavissa, ja meillä oli kunnon sadevarustus päällä. Moottoroimme itsemme Martinniemen vanhan sahan eteen, mutta siellä vanha laituri olikin nyt isojen kalastusalusten käytössä. Näinpä pyörimme aikamme tutkien pohjan syvyyttä väylän ulkopuolella, ja koska vettä oli yli 5 metriä, uskalsimme heittää ankkurin. Olimme siis jo lähellä kohdetta, musiikki kantautui jo korvi...

Äitienpäivää viettämässä Hurjan paljon on jälleen työtä vaatinut, että Celinda on päässyt tämän vuoden ensimmäiselle purjehdukselle. Olemme kyllä ajautuneet asumaan aivan väärään paikkaan, kun purjevene pitää niin usein purkaa atomeiksi ja jälleen koota kasaan kaikkine huoltotöineen. Tässä suhteessa etelän ihmisiä käy kateeksi, kun heidän ei tarvitse nostaa venettä talveksi ylös, vaikka tietty joskus pohjaan pitää kurkatakin ja maston sekä vanttien kunto tarkistaa. Maijanletossa testipurjehduksella 24.5.  Ilta on pitkällä (klo 22.30), mutta aurinko paistaa  Mutta nyt liikkeellä ollaan, testipurjehduksella. Johteenpookista lähdettiin melko lämpimässä säässä, pienessä sivutuulessa. Mutta kas kummaa ulompana merellä tuuli kääntyikin vastaiseksi ollen parhaimmillaan 8 m/s. Mukavaa kryssimistä kohti länttä, mutta onhan täällä vielä kylmä. Meriveden lämpö näytti olevan seitsemän astetta, joten ilman saunaa ei huvittanut vielä uimaan mennä. Aika hyvin kaikki tavarat on muistettu muka...