Purjehduskausi alkoi Perämerelläkin

Toukokuun lopussa Perämerellä ei olosuhteet ole kuin Välimerellä

Testipurjehduksella Maijanlettoon ja Röyttään totesimme, että hyvin Celinda toimii. Kippari on asentanut täksi kesäksi uuden autopilotin, ja sekin saatiin toisena seilauspäivänä toimimaan. Maijanlettoon kryssittäessä pohdittiin, mikä mahtaa olla vikana, kun ko. ohjelmaa ei laitteista löydy. Mutta PLING: yht’äkkiä asentajalla välähti, että sulake on unohtunut laittaa paikalleen; tämäpä ratkaisi kaiken, ja sen jälkeen ei ollutkaan enää mitään ongelmaa. 

Helppokäyttöisiä ovat muuten nämä nykylaitteet verrattuna vanhempaan teknologiaan. Meillä on tässä B & G -autopilotin yläpuolella vielä vanha karttaplotteri, joka tullaan vaihtamaan seuraavaksi kesäksi.

Toinen purjehdusreissu suuntautui – jälleen Maijanleton kautta – Hailuodon Marjaniemeen. Tänne seilaus vaatii jo muutaman tunnin enemmän aikaa, ja fiilinki lähestyy asteittain enemmän avomerepurjehdusta. GPS-paikannus katosi plotteristamme juuri ennen punaisia ja vihreitä poijuja, ja tämä ongelma ilmeni laitteistoissamme nyt toisen kerran. Edellinen kerta oli viime kesänä Maarianhaminaa lähestyttäessä, jolloin yli 10 m/s puhaltavissa tuulissa oudoilla väylillä tilanne oli paljon kinkkisempi. Nyt kyllä hoidamme tämän asian kuntoon ennen kesän pitkää purjehdusta!! 

Silloin Marjaniemessä...🎼🎵🎵🎵🎼🎼 Rakastan tätä paikkaa!

Luonnossa on tilaa ajatella. Ja elämä on parasta ulkona, kuten Reppuretki.fi-sivuston (https://www.reppuretki.fi/) otsikko ja "slogan" on. Me ihmiset olemme vahvasti osa luontoa, joten meidän kaikkien tulisi toimia luontokadon pysäyttämiseksi sekä siten, että ilmastonlämpenemistä emme tieten tahtoen enää kiihdyttäisi. Kiire kuulemma alkais vaan olla! Ihmettelemällä asiaa ei kyllä tapahdu mitään, ja itse tulin siihen tulokseen, että jotenkin täytyy vielä aktiivisemmin alkaa toimia: liityin Vihreisiin.

Mikäpä olisi arvokkaampi päämäärä kuin pelastaa tämä kaunis planeettamme?! Näittehän kaikki ne upeat kuvat, joita Artemis II:n miehistö lähetti kuuta kiertäessään? Yksi astronauteista muistuttikin puheessaan, että me kaikki olemme tämän planeetan miehistöä. Näinpä tällä ”aluksella” meidän on huolehdittava siitä, että luonnonvaroja ei kuluteta loppuun! Mutta ilmastoasiat eivät hallituksemme agendalla kauhean korkealla kyllä ole olleet; ja viimeisimmässä kehysriihessä ympäristölle haitallisiin tukiin ei puututtu laisinkaan. Turpeen polttamiseen sen sijaan aletaan jälleen satsata… (https://yle.fi/a/74-20222335)

Ukkohallasta löytyi äitienpäivänä pieniä sieviä korvasieniä

Työmaailmasta ja jaksamisesta luin Ylellä julkaistun artikkelin (https://yle.fi/a/74-20208542), jossa käytettiin mielestäni oivallista termiä: tunnekuorma. Ihminen kuormittuu asiantuntijatyötehtävissä paljon muustakin kuin liiallisesta työn määrästä. Kun ollaan tekemisissä paljon ihmisten kanssa – ja erityisesti työtehtävissä, joissa korostuvat vuorovaikutus ja sen hallinta –, koetaan Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Pauliina Mattila-Holapan mukaan tunteisiin liittyvää kuormitusta. Tuo artikkeli kannattaa lukea kokonaisuudessaan; sen ydinajatuksena on, että tutkimusten perusteella työn organisointi luo pohjan jaksamiselle eikä esimerkiksi työhyvinvointipäivät tai liikuntaedut. Onneksi itse saan tehdä nykyään töitä omassa rauhassani. Minulle riittää, että saan tehdä töitä sopivasti – bruttokansantuotteen kasvattamisesta en niin perusta. 

Näitä rentukoita Iin Röytän saaressa kuvatessa kumarruin hieman. Ehkäpä juuri siinä kolme iloista punkkia hyppäsi niskaani ja paidan alle. Kävin vain noin puolen kilometrin päässä satama-altaasta sisäsaaren puolella makkaraa paistamassa, ja heti sain kavereita! Eivätpä ehtineet kiinnittyä ihoon, sillä peräti tunsin niiden tepsuttelun. Rokotukset on - onhan sinullakin?