Celinda seilailee

Tulihan se kunnon kesä säidenkin puolesta, vihdoinkin. Ahvenanmaan etelä- ja länsipuolella seilattaessa näimme jälleen tämän saariston parhaat puolet, ja tokihan säillä on fiilikseen valtava vaikutus.  Maarianhaminassa tempaisin ja kävin piiitkän harkinnan jälkeen kampaajalla ottamassa kiharat. Edellisistä taitaa ollakin jo ainakin 15 vuotta. Nämä kiharat onnistuivat hyvin eivätkä kuivattaneet hiuksia. Onhan nyt todellakin helppoa viettää vene-elämää, kun ei tarvitse koko ajan olla pesemässä hiuksia. Ja vaikka lippis on päässä lähes koko ajan, ei hiukset nyt lätsähdäkään päätä myöten. Olisinpa uskaltanut tehdä tämän muodonmuutoksen jo aikaisemmin! Edelleen olen sitä mieltä, että Ahvenanmaan parasta aluetta on Kökar ympäristöineen. Yövyimme Kökarin pääsaaren eteläpuolella upeassa Idön ja Brunnskärin välisessä lahdessa. Tämä on luonnonsuojelualuetta, ja saari tarjosi näytille sellaisia kukkia, joita en muualla ole nähnyt. Lehmäkin nähtiin täällä kalliokiipeilyä harrastamassa, mikä ...

Enklingestä meillä oli muka tiedossa noin 14 merimailin ”pikamatka” Västra ja Östra Simskälan väliseen lahteen (Norrsundet) ankkuriin tarkoituksena sitten seuraavana päivänä käydä kumiveneellä Simskälan saarella sijaitsevassa Anni Blomqvistin kotitalossa, joka toimii nyt museona ja kirjailijaresidenssinä. Purjehdushan sinällään sujui oikeinkin mallikkaasti, kun ensin jonkin aikaa odottelimme lilluen tuulten viriämistä. Vauhti lisääntyi matkan edetessä, ja Simskälaa lähestyessä laitoimme veneen hyvistä kaiuttimista Myrskyluodon Maijan kuulumaan isosti ja komeasti. Ankkurointipa ei sitten Simskälan lahdella ollutkaan niin yksinkertaista; tolskasimme varmastikin 1,5 tuntia lahdella pitävää ankkuripaikkaa etsien. Toisaalta, hukkaan ei mennyt tämäkään touhuilu, sillä näin ensimmäisen kerran eläessäni läheltä haikaran! Se tepsutteli pienellä kalliolla kaislojen vieressä, kunnes lopulta lähti lentämään viereisen ison kaislikkoalueen yli. Näkymä Anni Blomqvistin kotitalon ikkunasta Myrskyluo...

Näkymä Killingskäristä Ahvenanmaan puolella ensimmäinen yö vietettiin ankkurissa Killingskärin lahdessa. Tässä sattuikin kesän ensimmäinen todella lämmin päivä vesillä ollessa, ja sain siirtyä ihan bikineihin (lähes suoraan untuvatakista). Pumppasimme kumiveneen ja kävimme kahteen kertaan Killingskärin kallioilla: aurinkoa ottamassa ja makkaraa paistamassa. Celinda on valmistautunut Ulla-myrskyyn  Yön nukuttuamme aloimme jo henkisesti valmistautua Ulla-myrskyyn. Kippari oli etsinyt mahdollisimman suojaisan sataman, jossa tuulta pidettäisiin, ja Enklingen satama osoittautuikin oikein hyväksi sekä tästä näkökulmasta että viihtyisyydenkin puolesta. Kyseessä on oikein kiva kyläsatama ilman jetset-meininkiä.  Kahtena iltana lämmitettiin tämä kelluva, ihana sauna, josta oli helppo käydä uimassakin (uimavesi nyt 14 astetta). Enklingen pienen pieni kauppa oli noin kilometrin päässä. Paikka oli mainio kohtaamispaikka kyläläisille, joiden keski-ikä näyttää olevan selkeästi omaani kork...

Kristiinankaupungista Celinda seilasi edellisen kesän tapaan Kustavin ulkosaaristoon, Katanpään saareen. Matka oli kolea ja osan matkaa hyvin märkäkin. Jälleen tarvittiin talvivaatteita paksumpi kerros kampetta, ja esim. yläosa minulla oli seuraavanlainen: rintsikat, t-paita, fleecepusero, karvainen lämpötakki, untuvatakki sekä paukkuliivit. Hanskoja ja kintaita meni matkan aikana neljä paria – aina edellisten kastuttua hain kaapista kuivat tilalle. Talvikintaat kastuivat siksi, että satuin juuri vinssaamaan fokkaa, kun ison purjeen lazy jackista lorahti ämpärillinen vettä käden päälle. Että semmoista. Kolea on ollut kesä tähän asti Katanpäässä oli aikaa kerätä voimia, lueskella, kalastella ja odotella kovien tuulten loppumista. Minulle sydäntä särkevää oli seurata joutsenäitiä, joka niin huolellisesti vartioi pientä poikastaan. Emo ei päästänyt pienokaista 1-2 metriä kauemmaksi, ja syykin meille selvisi: sataman työntekijät kertoivat, että kyseinen emo oli saanut viisi poikasta, mut...