Airisto (Kramppi)-Tunnhamn-Sommarön lahti (Borstön eteläpuolella)-Utö-Idön lahti (Kökarin eteläpuolella)-Hellsö, Kökar-Stora Floskär-Askön lahti (lähellä Maarianhaminaa)
Meillä on ollut useita vuosia kutsu tulla käymään Tunnhamnissa serkkuni mökillä. Hän purjehtikin aikoinaan paljon ja tunsi nämä kuviot. Serkkuni menehtyi muutama kuukausi sitten, ja valitettavasti nyt vasta Tunnhamniin pääsimme tutustumaan. Luontopolun varrelta kuitenkin helposti löysimme hänen erittäin kauniilla paikalla olevan mökkinsä.
Tunnhamnissa asuu Wikipedian mukaan vakituisesti seitsemän ihmistä, jotka kaikki ovat samaa sukua. Täällä oli ihanasti tarjolla heidän toimestaan savukalaa, tuoreita munkkeja ja sämpylöitä, lampaanvillasta tehtyjä käsitöitä ym. – mukava maalaismeininki, joka tänne saaristoon sopii mainiosti.
Utö oli tänäkin kesänä yhtä ihana kuin ennenkin. Voisin todellakin kuvitella asuvani täällä! Kaupassa kuultiin, että syksyllä olisi kouluun tulossa seitsemän oppilasta ja myös varhaiskasvatuksen puolella olisi aloittamassa seitsemän lasta. Kuulostaa oikein hyvältä Utön tulevaisuus, vaikka joka syksy täällä saadaankin jännittää, miten koulun käy.
Utössä piipahti myös Kuunari Helena, ja meillä kävi niin hyvä tuuri, että pääsimme tutustumaan sisätiloihin tämänhetkisen miehistön ollessa juuri messissä ruokailemassa. Näimme, kuinka pienet ovat kuuden hengen hytit punkkineen; kyllä täytyy sanoa, että Celindassa on meikäläisen tavaroille enemmän tilaa. Kuulimme myös mielenkiitoisen esittelyn koneosastosta vastaavalta miehistön jäseneltä. Iso kiitos mieleenjäävästä esittelystä!!
Utöstä seilasimme saariston eteläpuolella, täysin avomeren
kautta, Kökarin lähellä olevaan tuttuun Idön lahteen. Täällä kävimme ankkuroitumassa
myös viime vuonna. Koululaivana toimiva kaljaasi Astrid Helsingistä tuli samaan
lahteen kiinnittyen keula kiinni kallioon! Kerrassaan upea näky on tällainen perinnepurjelaiva.
No sitten vielä omasta Celindasta sen verran, että tämän kesän hieno uutuus on ankkuripesuri – ja onhan muuten kätevä vehje! Laitan tähän videon, miten pesuri ankkurikettingin noustessa toimii. Suunnittelu ja toteutus à la kapteenimme, joten mikäli kiinnostut, kysy rohkeasti lisätietoja.
Merivedessä kastautuessa tuntee todellakin olevansa elossa, mutta surullista kyllä sinilevä on estänyt viimeisen viikon ajan uinnit Celindan perästä, tässäkin upeassa ankkuripaikassa Ahvenanmaalla (Floskärs fjärden, Stora Floskär). Näillä kallioilla oli ihana viettää hellepäivää. Aloitin jälleen kerran lukemaan Johanna Venhon Syyskirjaa, ja lämpimällä kalliolla pystyin todellakin tuntemaan jokaisen sanan merkityksen. Vaikkapa näin:
”Melkein joka kohdasta täällä näkyy horisonttiin, tilaa on, pitää vain päätään kääntää. Jos tahtoo lähteä, tästä pääsee minne vain, se on samaan aikaan kiihdyttävä ja rauhoittava ajatus: saari on pieni, mutta avomeri on vapautta.”- - ”Vapaus on myös vapautta olla lähtemättä. Kävellä kallioita, tepastella ympäri omaa saarta.”
Kommentit
Lähetä kommentti