Korsholm-Airisto-Turku

Airisto Marina

Turun alueella pyöriessä pysähdyimme uuteen paikkaan, Airisto Marinan vierasvenesatamaan. Täällä oli erittäin hyvin tilaa, hyvät aisapaikat (myös 8 metrisiä riittävästi), polttoainejakelu, septityhjennys, sauna upealla maisemalla jne. jne. Ihmettelimme, miten siellä olikin niin hyvin tilaa, kun kuitenkin Airistolla ollaan. Useammasta suunnasta kuulimme, että paikalla on jostakin syystä hieman negatiivinen maine, mutta tämä ilmeisesti on jotakin vanhaa perua. Me emme nyt kyllä voineet moittia yhtään mitään. Iso plussa oli myös espanjalaisten rannassa pitämä ravintola Marieta Airisto, jossa pääsi vähän niin kuin välimerelliseen tunnelmaan. Kävimme siellä syömässä kahtena iltana erittäin herkulliset tapakset, ja pelkästään niiden vuoksi menisin tähän satamaan uudestaan vaikkapa jo tänään! Marieta Airisto -ravintolassa on myös mukavasti erilaisia ohjelmallisia iltamia: karaokea, esiintyjiä, juhannuskokko jne.

Isommat veneet mahtuvat hyvin sivukiinnitykseen Airisto Marinassa

Turussa yövyimme jälleen kerran Aurajoessa eli kaupungin vierasvenesatamassa. Viime vuonna vannoin, että ikinä en enää tule tähän paikkaan yöpymään, mutta täällä sitä taas oltiin! Nyt oli Ruisrock-viikonloppu, mutta satamaan mennessä elettiin jo festareiden viimeistä päivää eli sunnuntaita. Nyt oli äänimaailma satamassa ihan inhimillistä, ja hyvin sain nukuttua. Osaltaan varmaan kolea ja sateinen sää hillitsi sitä, ettei satamassa ollut moottorivenemöykkääjiä haitaksi asti. Muutenkin todella vähän on moottoriveneilijöitä ollut tähän mennessä vesillä; luulen, että he odottelevat vielä helteitä, ja lisäksi kohonneet polttoainekustannukset varmastikin hillitsevät päristelyä.

s/y Panacea Aurajoella

Oli mukava nähdä Aurajoessa myös s/y Panacea. Vuosia sitten tuli ostettua Riikka Ja Tuomo Meretniemen kaksi kirjaa (Matka kotina ja Maailman laidalla), joissa ihanin kuvin ja informatiivisin tekstein kuvataan Meretniemen lapsiperheen seikkailuja maailman merillä. Nyt Panacealla on ihan uusi projekti: tämä upea 57-jalkainen Swan osallistuu ensi vuonna Ocean Globe Raceen, ja tästä projektista kuulimmekin helmikuun venemessuilla upean esityksen itse kipparin – Tuomo Meretniemen – kertomana. (panaceasailing.fi)

Tällä hetkellä luen Sirpa Kähkösen ja Mari Leppäsen kirjeenvaihtoon perustuvaa uutukaista Kirjeitä läsnäolosta. Mutta tätä minä odotan: useassa lehdessä on esitelty italialaisen kirjailijan, Vincenzo Latronicon, uusinta teosta Le perfezioni, joka on nyt myös käännetty suomeksi (Täydellistä). Aion lukea tämän kirjan heti, kun se BookBeatissa julkaistaan (käytän tätä sähköistä foorumia mm. siksi, että uutuuskirjoja on muuten veneeseen vaikea saada ja siellä kuljettaa). Long Playn kulttuuritoimituksen tuottaja Pekka Torvinen oli haastatellut kirjailijaa Helsingissä, ja tekoälyn vaikutuksista keskusteltaessa Latronico oli sanonut hienosti: ”Lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä tekoäly tekee suunnattoman eron valtavien kustannuskonglomeraattien ja pienempien, itsenäisten kustantamojen välille. Pienemmillä putiikeilla on paljon terveellisemmät lähtökohdat vastustaa kehitystä, ei siksi että siellä olisi puhtaampia ja parempia ihmisiä, vaan siksi että heillä on varaa tehdä vähemmän rahaa. Suurten konglomeraattien täytyy jakaa osinkoja ja maksaa älyttömiä summia johtajille.”

Jos haluat astetta syväluotaavampia artikkeleja luettavaksi, tutustupa Long Playhin. Olen nyt ollut parin vuoden ajan Long Playn tilaaja, ja päivääkään en ole katunut. Kyseessä on erittäin laadukasta tutkivaa journalismia tekevä verkkojulkaisu!

Taiteen ja bisneksen yhdistäminen tietenkin kuuluu kustannustoimintaan. Em. italialainen kirjailija Latronico kuvasi Long Playn haastattelussa hienosti, miten taide pyrkii aina ihmisen ytimeen, ja tästä elävä esimerkki viikonloppuna oli kuvataiteen vaikutus minuun. Kuvataiteilija Tuija Karénin teos Instagrammissa (tuijakaren_art) pomppasi silmilleni niin, että teos ei jättänyt minua rauhaan. Lopulta minun oli pakko ottaa taiteilijaan yhteyttä; ostin tämän pienen ihanan ”vihreän naisen” (minun antama nimi teokselle). Se odottaa minua Oulussa sitten, kun tämän kesän pitkältä purjehdukselta sinne asti pääsen!

Aurajoelle retkeilemään

Vielä vähän lukusuosituksia tähän loppuun: Turun Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa oli tällainen uusi retkeilyopas, mutta Aurajokea me ei Celindalla ylemmäs pystytä nousemaan. (Tähän liittyen suosittelisin kuitenkin vielä yhtä Long Playn artikkelia: luepas (tai kuuntele) Alas paskavirtaa) Yllä olevan Aurajoen retkikirjan tekijä, Olli Järvenkylä, on tehnyt myös muita retkeilyoppaita. Itse omistan Suomen kansallispuistoja esittelevän Reppuretki kansallispuistoon – Eräoppaan vinkit ja retkitarinat. Lämmin suositus kaikille ulkoilmaihmisille!