Nyt länsinaapuriin: Vaasa - Skagshamn - Trysunda - Södra Ulvön (Långviken)
Juhannuksen jälkeisellä viikolla teimme vielä töitä: kolme päivää Raippaluodon satamassa ja kaksi Vaasassa. Helle helli tämän viikon. Raippaluoto kuuluu Mustasaaren kuntaan, ja satama-alue näyttää olevan tärkeä kokoontumispaikka kyläläisille. Veneilijällekin siellä on kaikki peruspalvelut saatavilla (wc, suihku, sauna, vesi, sähkö, pyykkimahdollisuus, kioski), joskaan meidän kahden metrin syväyksellä uiva Celindamme ei ihan vesipisteen ääreen kuitenkaan pääse. Meidän kokoluokan veneille on kuitenkin muutama paikka uimahyppytornin kohdalla satama-altaan vasemmalla puolella. Paloveneen paikan jälkeen on paikallisten venepaikkoja, mutta viimeiset poijut vasemmalla käyvät hyvin. Syväysmittarimme näytti tässä toiseksi viimeisessä poijussa 2,6 m. Oli kiva katsella, miten koko päivän lapset uivat ja hyppelivät tornista, ja iltaa myöten tilalle tulivat teinit. Kyläkauppa löytyy kahden kilometrin päästä satamasta, ja sieltä saa myös kaasua. Satama tarjoaa veneilijöille pyörät käyttöön vapaaehtoista maksua vastaan, ja näin kippari kuljetti tarakalla hyvin vaihtoon 5 kilon kaasupullon. Idyllinen, kaunis satama tämä Raippaluoto.
Keskiviikkoiltana vaihdoimme toimistojemme sijainnin Vaasan keskustaan eli saimme mukavan iltapurjehduksen Vaasan saaristossa. Vaasassa oli muutama saksalaisvene, ja myös meidän vierustoverina yksi. Annoimme pohjoiseen suuntaavalle pariskunnalle vinkkejä ankkuri- ja satamapaikoista; olivat kiertämässä koko Itämeren, ja tavoitteena heillä siis oli kiertää Ruotsin puolella Tören poijukin. Me taas ostimme Vaasan alueen uuden merikartan, sillä entinen olikin jo 20 vuotta vanha. Vaasan edustan väylät ovat muuttuneetkin kovasti Solruttenin upean työn tuloksena!
Vaasassa kulttuuripläjäyksen meille tarjosi Wasa Graffitilandia (museokorttipaikka). Uskomattoman iso näyttely katutaiteesta entisissä makasiinirakennuksissa, ja sieltä löytyi myös Ika Närhin hieno työ:
Perjantaina irrotimme köydet ja suuntasimme Celindan kokan kohti länsinaapuria. Noin kellonympäryksen seilaamisen jälkeen päädyimme Skagshamnin lahteen ankkuriin. Tuulet vaihtelivat matkan varrella välillä 3 m/s- 15 m/s. Tiedossamme oli loppua kohden voimistuvat tuulet, ja Celinda surffaili nätisti koko matkan sivumyötäisessä aallokossa. Hurjat ennätysvauhdit hän vetikin mittariin: useita kertoja mentiin aallon mukana yli 11 solmua, mutta ennätyksemme on nyt 12,1 solmua! Vakaa leidi Celinda kyllä on kulkemaan. Harrin keväällä ompelemat meripunkatkin todettiin toimiviksi – kun toinen meistä seilaa, toinen saa nukkua.
Itse olen oppinut meditaation myötä todella hyväksi nukkujaksi, ja mindfulness-nauhojen avulla nukahdan halutessani lähes aina. Mindfulnessin myötä olen löytänyt itsestäni läsnäolon taidon, ja sisältään sen ihminen lopulta löytää. Löytää joka löytää.
Kyllä tämä hidas matkanteko on ihanaa. Tällä tavoin näkee sekä paikkoja, joiden luokse ei ilman venettä pääse, että luonnon ihmeitä. Purjehtiessa on myös täysi vapaus itse päättää milloin ja mihin liikkuu (ryhmämatkoille en hevin enää nöyrtyisi), ja ekologisempaa tapaa reissata saa hakea. Celindassa mukanani ovat vain ne tavarat, joita oikeasti tarvitsen. Kotona on ihan liikaa materiaa vaatimassa järjestelemistä ja huolehtimista – asioita, joita muka on tehtävä. Kun purjehduskunto joskus loppuu, taidan alkaa Kyllikki Villaksi ja hypätä rahtilaivojen kyytiin maailman merille. Lokikirjoja pystyisin kyllä kirjoittamaan, mutta käännöstyöt eivät minulta onnistuisi.
Kolme yötä olemme nyt olleet täällä rakkaassa naapurimaassamme. Skagshamnista seilasimme pienen pätkän tuttuun idylliseen Trysundaan ja siitä sitten Ulvön eteläpäähän Långvikeniin.
Kommentit
Lähetä kommentti