Maarianhamina-Rödhamn-Sältinskär-Degerby-Sottunga-Vadviken (Houtskari)-Seili-Raisio-Turku

Ennen kuin Celindan keula lähti takaisin kohti pohjoista, vietimme Turun alueella useita päiviä. Seilin saaressa piipahdimme, jälleen kerran; myös Raision satamassa piti jälleen käydä yksi yö nukkumassa, koska Turun Ruissalon Telakka -marinaan ei mahtunut jokavuotisen puuvenetapahtuman vuoksi. Raision satama on aivan hyvä ja edullinen paikka yöpyä, ja joka vuosi siellä saa ihastella maailman suurimpien risteilyalusten valmistumista. Raision sataman kyljessä on erittäin houkutteleva uimaranta baareineen: Playa del Raisio!!

Turku tarjosi sitten miehistölle ja myös Celindan vieraille mukavaa kaupunkielämää. Kesän kohokohta oli ehdottomasti The Waylers Bandin keikka Logomon kesäterassilla. Tällä Bob Marley -pläjäyksellä (ilman alkuperäisjäseniä tietenkin) ihminen jaksaa taas kuin uudestisyntyneenä pitkän talven yli seuraavaan kesään.

Waiting in Vain nykyisen The Wailers -kokoonpanon esittämänä 

(bändi käyttää myös nimitystä The Wailers Band erotuksena alkuperäisestä Bob Marley and the Wailers -yhtyeestä)

Ihana pyöräretki kaupunkipyörillä Ruissalon päähän toteutui myös viimeisenä päivänä. Pitsihuviloiden pihat ja itse huvilat sekä kahvilat ovat kuin edelliseltä vuosisadalta, ja ovathan ne sitä ihan oikeasti!

Villa Saaro, Ruissalo

Joku kysyi, mitä me veneessä syömme. Vastaus siihen on, että aivan samoja ruokia kuin kotonakin. Ostamme yleensä noin 10 päivän ruoat kerralla, ja pidemmällekin pärjäämme, koska isojen kuivamuonavarastojen turvin aina keksii uusia reseptejä. Ostimme Oulusta hurjan määrän säilyviä ruokia, joten käytännössä täällä matkalla kaupasta haemme yleensä vain tuoretuotteita. Useassa satamassa on myyty ihania savukaloja, ja niitä olemme uusien perunoiden ja hyvän salaatin kanssa syöneet tänä kesänä tavallista enemmän. Kalaa syömme mielellämme, sillä punaisen lihan ja kanan syönti meillä on jäänyt jo vuosia sitten. Ns. oikeaa makkaraa me kuitenkin vielä ostamme, ja Atrian chili-sulatejuustomakkara nuotiolla on muuten aika ihanaa. Ahvenanmaan ja Turun saaristojen pikkukaupoista saa nykyään jo hyvin vegaanisia vaihtoehtoja – kiitos etelän seilaajien ja muiden matkailijoiden!!

Seilissä tarjolla...

Sen verran paljon seilausta on tullut, että aina en ole ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin halunnut. Sitten muistin novellit, joihin ei yleensä tarvitse niin paljon keskittyä. Kovin paljon en elämäni aikana ole novelleja käsiin ottanut, mutta Claire Keeganin novellit Nämä pienet asiat, Kasvatti sekä Aivan viime hetkellä olivat kerrassaan upeat. Nämä novellit on koottu kirjaan Aivan viime hetkellä.

Laura Airolan esikoisromaani Mola mola oli mielenkiintoinen teos siinä mielessä, että näkökulma tapahtumien kuvaamiseen oli lapsen. Kokkolan Ykspihlajan ympäristössä eläneille kyseinen teos saattaa aueta vielä paremmin kuin minulle, mutta melkoisen hieno ajankuva Mola mola on. Ja kyllä, Laura Airola on sitä kuuluisaa Airolan taiteilijaperhettä.

Uutisia lukiessa entistä tuhoisemmat tulvat, tappava kuumuus, maastopalot ym. sään ja ilmaston ääri-ilmiöt ovat olleet näkyvästi esillä. Esim. Espanjan maastopalojen uutisointia seuratessa voin vain olla hyvilläni, että heinäkuun 25. päivä joudun Suomessa seilaamaan näissä kamppeissa:

Sailing to Seili

Eurooppa on kuulemma nyt voimakkaimmin lämpenevä maanosa. Greenpeacen tekstejä lukiessani ymmärsin, että harvinaisen voimakas El Ninõ yhdistettynä ilmaston lämpenemiseen voi aiheuttaa sellaisia mullistuksia maapallollamme, että emme ehkä pysty kuvittelemaankaan. Vihreästä siirtymästä ratkaisuja löytyisi, mikäli ihmiskunta tähän tehokkaammin pystyisi lähtemään mukaan.

Näissä mietteissä Celinda alkaa vähitellen seilata pohjoista kohti.