Harmaa on hyvä väri – syksy on hienoa aikaa

"Harmaa on hyvä väri" laulelee Ismo Alanko. Kuva otettu Oulusta löytyvältä luonnonsuojelualueelta, Kalimeenkierroksella 31.10.

Nyt on aikaa istahtaa takkatulen ääreen. Nojatuolissani muistelen viime kesää ja suunnittelen mielessäni jo tulevia seikkailuja. Olemme nyt useana kesänä pyörineet Ahvenanmaan saaristossa. Onhan se upeaa seutua seilata, ja viime kesänäkin sahailimme vain edestakaisin ilman sen suurempaa päämäärää. Kävimme välillä Turussa ja Turun saaristossa palaten sitten uudestaan Ahvenanmaan puolelle.

Edestakaisin Turun ja Ahvenanmaan saaristoissa

Hesarissa oli 27.10. Petja Pellin kirjoittama juttu ”Suomalaiset välttelevät jo Välimeren kesää, ja nyt matkailu muuttuu pysyvästi”. Ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat nyt matkailuun, ja ei todellakaan riitä enää ihmettely, että Välimeren alueen rannoilla eroosio kiihtyy, kun jäätiköt sulavat ja merivesi nousee. Turhaan ei ehkä kannattaisi enää etelään lennellä, ja hienoja lomia voi kyllä viettää täällä lähempänäkin. Vihreän siirtymän vauhdittuminen on meidän aikakautemme yksi tärkeimmistä – jos ei tärkein – tavoitteista. Soisi meidän kaikkien olevan tässä savotassa mukana.

Tässä takkatulen ääressä luen usein myös buddhalaista filosofiaa, sillä se jotenkin eniten mielessäni resonoi, kun filosofian tai muuten henkisen elämän kysymyksiä mietin. Meillä kaikilla on elämämme aikana vaikeita aikoja, ja uskon kyllä siihen, että niiden kautta ihmisen on mahdollista saavuttaa selkeys omaan arvomaailmaan. Ja mielestäni tavoitteena ihmiselämän aikana on hyvä olla se, että pyrkii elämässään tekemään oman arvomaailmansa mukaisia valintoja. Työni puolesta osallistuin tänä syksynä hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) koulutukseen, jossa arvojen pohtimiseen todellakin kannustettiin. Kyseessä on yksi kognitiivisen käyttäytymisterapian muodoista, ja mikäli englanninkieliseen lyhenteeseen ACT törmäät, on kyse samasta menetelmästä (= Acceptance and Commitment Threrapy). Kiitos vielä upeasta koulutuksesta Arto Pietikäinen!

Helsingin kirjamessuilta tarttui mukaan tämä harjoituskirja

Ensimmäiset kirjamessuni ikinä. Vaikka porukkaa oli aivan valtavasti, nautin päivästä suunnattomasti. 

(Helsingin kirjamessut tekivät kävijäennätyksen, neljän päivän aikana messuilla kävi yli 112 000 ihmistä!)

Kauko Röyhkä ja Nina Honkanen ovat päätyneet omakustannuslinjalle ja kertoivat kirjamessuilla tästä prosessista.

The moment!!!

Olen lukenut yhtä lukuun ottamatta kaikki Èdouard Louis'n kirjoista. Messuilla käsiteltiin uusinta teosta Luhistuminen. Kylmät väreet nousivat kuunnellessa, kyyneleitä pidätellen kuuntelin.

Jos et vielä ole tutustunut Louis'n tuotantoon, kannattaa aloittaa heti. Ja ehdottomasti suosittelen aloittamaan hänen ensimmäisestä romaanistaan Ei enää Eddy – sen jälkeen ei ole niin tarkkaa, missä järjestyksessä hänen kirjansa valitset.

Tartuin vast'ikään myös Pirkko Saision uusimpaan teokseen Ilmestyskirja. Saisio nousi teoksensa kanssa lavalle heti Louis'n jälkeen. Miten mahtavia aforismin tyyppisiä tekstipätkiä Ilmestyskirjasta löytyykään, ja tämä on mielestäni yksi parhaimmista (sopii muuten valtavan hyvin purjestimiseenkin):

”Päämäärä tappaa näkemisen.

Sen, joka seisoo paikallaan, on pakko katsoa ympärilleen.”