Celinda seilailee

Joutilasta aikaa Purjehtiminen tänä kesänä on tarjonnut – ja tarjoaa edelleen – käsittämättömän hienoja ja kauniita hetkiä. Toki tämä elämäntapa tarkoittaa usein myös epämukavuuksien sietämistä, mutta elämä täällä merellä ja veneessä tuntuu, kehon jokaisella solulla. Olen ylpeä itsestäni, että olen kipparin kanssa lähtenyt Celindaan asumaan, ja teemme nyt juuri sitä, mitä haluamme tehdä. Perämeri kyllä tulee pian vastaan ja rajoittaa asumisen veneessä vielä alle 30 %:iin vuodesta. Mutta koko ajan enemmän ja enemmän 😉 Ankkurointia tänä kesänä olemme harrastaneet huomattavasti vähempi kuin aikaisempina kesinä, joten satamamaksuihin on mennyt yllättävän paljon rahaa. Tammisaaren ja Kustavin saaristoissa kuitenkin vietimme omassa rauhassa useamman yön, ja onhan joutsenkuoroja kuunnellessa ihmisen hyvä olla. Omanlainen kokemus toisaalta oli nähdä meno ja meininki Suomen suurimmassa vierassatamassa Hangossa, samalla tietenkin Suomen suurimpia ja hulppeimpia veneitä hämmästellen. Ranskalaine...

Haapsalun pieni kaupunki on kaunis, idyllinen ja ihmisille tehty. Lomailijan on täällä hyvä olla: penkkejä ja erilaisia istuimia on kaupunki täynnä, ja ihmisiä näin suorastaan kannustetaan leppoisaan eloon ja pysähtymään kauneuden äärelle. Myös kukkaistutukset ovat valtaisia, ja täällä jokainen asukas näyttää harrastavan intohimoisesti puutarhanhoitoa – niin upeita pihat ovat. Arvostan suuresti tätä virolaisten halua ja kykyä remontoida vanhoja rakennuksiaan, ja kaunista lopputulosta tulee. Kuulemani mukaan parikymmentä vuotta sitten Haapsalu oli ollut vielä aika rähjäisen oloinen, mutta vähitellen rakennus kerrallaan muuttaa ilmettään. Toista se on meillä Suomessa, ja esimerkiksi Oulusta saa pian hakemalla hakea merkkejä vanhasta rakentamistaidosta. Uusia laatikoita ja tornitaloja kyllä havitellaan koko ajan lisää. Pyörän vuokraaminen Haapsalussakin laajensi elinpiiriä, ja oli mukava päästä hieman turistialuetta edemmäksi lounaalle. Hinnat Virossa ovat vähintäänkin kohtuulliset verrat...

Utössä vierähti peräti kuusi yötä. Kovat tuulet jatkuivat ja jatkuivat, joten meillä oli aikaa ihastella Utön etelärannan kallioita vasten iskeytyviä huikeita aaltoja. Pari hurjapäätyttöä yritti jopa surffata (itse ajattelin, että elävänä en niistä aalloista enää rantaan olisi tullut). Meri näyttää voimansa 9.7. pääsimme lopulta jatkamaan purjehdustamme Viron puolelle. Ylitys Utöstä Hiidenmaan länsikärkeen, Kalanaan, kesti noin 10 tuntia. Varsin reipasta tuulta ja aallokkoa riitti tähän Itämeren ylitykseenkin, ykkösreivillä tultiin. Kalanan uusittu satama oli huippu kaikkine palveluineen ja Äär-ravintoloineen. Pyöräilimme (pyörät sisältyivät satamamaksuun) katsomaan Kõpun majakkaa, ja toisena päivänä kävelimme myös Ristnan majakalle. Köpun majakka Hiidenmaalla Noin 30 merimailin päässä Saarenmaalla oleva Triigin satama oli seuraava kohteemme. Täälläkin saimme vuokrattua pyörät käyttöömme ja poljimme katsomaan vanhoja tuulimyllyjä ja lounaalle Leisin kylään. Ravintola Sassimaja Leisissä...

Utössä jälleen, ja nyt pidemmän aikaa... Kustaviin kuuluvaan Katanpään satamaan seilasimme Kristiinankaupungista erittäin vauhdikkaasti 16 tunnissa. Jälleen yö vedettiin vuorovedoin, ja tämä yö oli erittäin sateinen, joten vahtivuoroja vaihtaessa piti myös vaihtaa kuivempia vaatteita. Tuulta oli riittävästi, samoin aallokkoa, josta osa oli uutta ja osa vanhaa eli eri suunnista tulevaa. Sateinen sää teki yhden vuoroista aika pimeäksikin, ja minun piti tässä keinunnassa oksentaakin pari kertaa oman vahtivuoroni aikana. Katanpään satama sijaitsee Lypyrtin linnakesaaressa ollen entinen vankien ja varusmiesten saari. Luontopolun varrella saa tutustua saaren historiaan, ja tapasimme metsälenkillä peurojakin. Satamassa oli oikein mukavat palvelut, ja illalla makkaraa paistaessa saatiin nauttia ruotsalaismiehen komeasta laulusta ja kitaransoitosta. Kukkuu retkeilijät! Seuraava satama, Lappo, sijaitsee jo Ahvenanmaan puolella Brändön kunnassa, joten saimme nostaa vieraslipun oikeanpuoleiseen sa...

Tämän kesän pitkälle kesäreissulle Celinda lähti viikkoa ennen juhannusta. Yhden yön levähdys Marjaniemessä, josta sitten legi Kokkolan Mustakarille. Sivuvastaiseen (yli 12 m/s), mutta hyvin Celinda nousee Kokkolan tutusssa satamassa vierähti jälleen juhannusviikko etätöissä, ja ystäviäkin kävi meitä siellä moikkaamassa. Tuulten vuoksi matka etelään jatkuikin vasta juhannusaaton iltana juhlalippuen noustessa Mustakarin veneisiin. Tuulet vaihtelivat 0–10 m/s, ja suunnat yhtä lailla vastatuulesta myötätuuleen. Kokonaisuudessaan kuitenkin matka eteni mukavasti, ja 32 tunnin seilauksen päätteeksi kiinnittäydyimme Kristiinankaupungin laituriin tekemään viimeistä työviikkoa ennen lomaa. Kristiinankaupungin hidasta menoa Kristiinankaupungissa Celinda pysyi kaupungin laiturissa kokonaisen viikon. Vaikka kesäloma virallisesti alkoi työviikon jälkeen perjantaina, tuulet olivat sen verran kovat ja vastaiset, että merelle ei lomalaisen mieli tehnyt. Onneksi kalenteripäivämäärät eivät ole sanelemas...

  Tämän kesän eka reissu Ensimmäisenä kesäisenä viikonloppuna Celinda pääsi Varjakansaareen eli pieni piipahdus vain kotisatamasta ulos. Vietimme ihanat pari yötä tässä sahahistoriaa täynnä olevassa saaressa. Kaveriksi löysin naapuriveneen Alfredin , jonka kanssa selfietä yrittäessäni se ei koskaan osunut samaan kuvaan, vaikka muuten vierekkäin viihdyttiinkin. Celinda lentää Viikko sitten lauantaina Celinda laskettiin veteen erittäin koleassa säässä. Seuraavana päivänä huollettiin masto, ja melkoinen operaatio oli myös sen pystytys. Seuraavat illat kuluivat sitten siivotessa ja tavaroita roudatessa veneeseen, ja ennen seilauksia tietty purjeetkin piti laittaa paikoilleen. Mutta nyt voin tyytyväisenä todeta, että kesäsäiden alkaessa Celinda oli valmis. Erityinen ilon aihe on se, että kipparin työskentely läpivientien uusimisen parissa näyttää onnistuneen. Olemme olleet nyt Celindassa kolme yötä todeten, että ei se uppoa. Pläkä Varjakassa Voin seisahtua tähän hetkeen ja katsoa ympäri...

Tähän alkuun vähän pohdittavaa: Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen professori Hannu L. T. Heikkisen kirjoittama essee Hesarin pääkirjoitussivulla sunnuntaina 18.2.2024 oli upea. Suosittelen lukemaan koko esseen ( https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010122963.html ), jonka otsikko Koulutuksessa pitää kysyä, mitä on hyvä elämä jo puhuttelee. Mutta seuraavan näkökulman Heikkisen esseestä haluan erityisesti nostaa tähän esille: Vanha sanonta ”Ei koulua, vaan elämää varten” on muuttunut valitettavasti muotoon ”Ei koulua, vaan elinkeinoelämää varten”. Itselleni heräsi kyseistä esseetä lukiessa monia ajatuksia nuorten hyvinvointiin liittyen. Kyllä Suomen pärjäämisen edellytys tulevaisuudessa ovat terveet ihmiset, joten liputtaisin mielelläni edelleen tuon vanhan sanonnan puolesta. Ei voi olla oikein, jos lapset ja nuoret nähdään tulevina resursseina; meillä ihmisillä kuitenkin jokaisella on vain yksi elämä, joka itsessään on se kaikkein arvokkain. Kävimme venemessuilla vie...