Celinda seilailee

Mustasaaren salmi Oulussa samana aamuna, kun Celinda nousi vedestä Celinda on nyt päässyt halliin levähtämään. Tänä syksynä kuivalle maalle nostettaessa nähtiin Celindan pohjassa näkkiä enempi kuin aikaisempina vuosina, mutta toki Celinda etelän vesillä koko kesän viettikin. Kaikki pakolliset syystyöt on nyt tehty, ja teak-kansikin sai Boracol-kerroksen pintaansa hometta estämään. Yhteen huoneeseen patjat ja sohvan pehmusteet... Kotona on tavaraa siirrelty varastotiloihin, ja patjoja on puhdistettu imuroiden ja otsonoiden. Spiirapuomikin, jota Celindassa ei vielä ole ollut, tulla tupsahti jo Ruotsista meille ensi kesää odottamaan. Jännä päästä kokeilemaan, miten fokka pysyy myötätuulessa virsikirjavirityksessä levällään. Luulenpa, ettei tarvitse jatkossa ohjailla niin kieli keskellä suuta! Postia Seldeniltä: spiirapuomi Kotona, siis tässä fyysisessä talossa, jossa maakrapuna nyt joudun elämään, on ollut aika lukea niin faktaa kuin fiktiota. Romaaneista kesän aikana jäi mieleen erityise...

Tänäkin kesänä alta mahduttiin, Raippaluodon silta Jos emme vielä Kristiinankaupungista saaneet Vuoden turistit -titteliä, viimeistään Kaskisista sen ansaitsemme! Kyseessä on Wikipedian tietojen mukaan väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki, ja pinta-alaltaankin se on toiseksi pienin kunta. Täälläkin meillä vierähti kuusi yötä tuulten pitäessä meitä kaupungissa hieman pidempään kuin oli tarkoitus. Mutta mikäpäs siinä, oikein idyllinen paikka. Mainostettakoon tässä mm. sataman vieressä olevaa mukavaa ravintolaa, Sinistä hetkeä, jossa kävimme syömässä mieluisten viikonloppuvieraidemme kanssa  –  kiva kun kävitte Annika ja Matias! Hyvää savukalaakin on Kaskisissa usein tarjolla Käsityöläisyys paikkakunnalla selkeästi korostuu. Voin lämpimästi suositella ohikulkijoitakin piipahtamaan Anne Bärnlundin kotona (Raatihuoneenkatu 75A) sijaitsevassa putiikissa. Itse kävin siellä parina päivänä ostoksilla, ja Annella oli aikaa jutella niitä näitä kummallakin kerralla. Verkkaisuus oli tässä ...

Joutilasta aikaa Purjehtiminen tänä kesänä on tarjonnut – ja tarjoaa edelleen – käsittämättömän hienoja ja kauniita hetkiä. Toki tämä elämäntapa tarkoittaa usein myös epämukavuuksien sietämistä, mutta elämä täällä merellä ja veneessä tuntuu, kehon jokaisella solulla. Olen ylpeä itsestäni, että olen kipparin kanssa lähtenyt Celindaan asumaan, ja teemme nyt juuri sitä, mitä haluamme tehdä. Perämeri kyllä tulee pian vastaan ja rajoittaa asumisen veneessä vielä alle 30 %:iin vuodesta. Mutta koko ajan enemmän ja enemmän 😉 Ankkurointia tänä kesänä olemme harrastaneet huomattavasti vähempi kuin aikaisempina kesinä, joten satamamaksuihin on mennyt yllättävän paljon rahaa. Tammisaaren ja Kustavin saaristoissa kuitenkin vietimme omassa rauhassa useamman yön, ja onhan joutsenkuoroja kuunnellessa ihmisen hyvä olla. Omanlainen kokemus toisaalta oli nähdä meno ja meininki Suomen suurimmassa vierassatamassa Hangossa, samalla tietenkin Suomen suurimpia ja hulppeimpia veneitä hämmästellen. Ranskalaine...

Haapsalun pieni kaupunki on kaunis, idyllinen ja ihmisille tehty. Lomailijan on täällä hyvä olla: penkkejä ja erilaisia istuimia on kaupunki täynnä, ja ihmisiä näin suorastaan kannustetaan leppoisaan eloon ja pysähtymään kauneuden äärelle. Myös kukkaistutukset ovat valtaisia, ja täällä jokainen asukas näyttää harrastavan intohimoisesti puutarhanhoitoa – niin upeita pihat ovat. Arvostan suuresti tätä virolaisten halua ja kykyä remontoida vanhoja rakennuksiaan, ja kaunista lopputulosta tulee. Kuulemani mukaan parikymmentä vuotta sitten Haapsalu oli ollut vielä aika rähjäisen oloinen, mutta vähitellen rakennus kerrallaan muuttaa ilmettään. Toista se on meillä Suomessa, ja esimerkiksi Oulusta saa pian hakemalla hakea merkkejä vanhasta rakentamistaidosta. Uusia laatikoita ja tornitaloja kyllä havitellaan koko ajan lisää. Pyörän vuokraaminen Haapsalussakin laajensi elinpiiriä, ja oli mukava päästä hieman turistialuetta edemmäksi lounaalle. Hinnat Virossa ovat vähintäänkin kohtuulliset verrat...

Utössä vierähti peräti kuusi yötä. Kovat tuulet jatkuivat ja jatkuivat, joten meillä oli aikaa ihastella Utön etelärannan kallioita vasten iskeytyviä huikeita aaltoja. Pari hurjapäätyttöä yritti jopa surffata (itse ajattelin, että elävänä en niistä aalloista enää rantaan olisi tullut). Meri näyttää voimansa 9.7. pääsimme lopulta jatkamaan purjehdustamme Viron puolelle. Ylitys Utöstä Hiidenmaan länsikärkeen, Kalanaan, kesti noin 10 tuntia. Varsin reipasta tuulta ja aallokkoa riitti tähän Itämeren ylitykseenkin, ykkösreivillä tultiin. Kalanan uusittu satama oli huippu kaikkine palveluineen ja Äär-ravintoloineen. Pyöräilimme (pyörät sisältyivät satamamaksuun) katsomaan Kõpun majakkaa, ja toisena päivänä kävelimme myös Ristnan majakalle. Köpun majakka Hiidenmaalla Noin 30 merimailin päässä Saarenmaalla oleva Triigin satama oli seuraava kohteemme. Täälläkin saimme vuokrattua pyörät käyttöömme ja poljimme katsomaan vanhoja tuulimyllyjä ja lounaalle Leisin kylään. Ravintola Sassimaja Leisissä...

Utössä jälleen, ja nyt pidemmän aikaa... Kustaviin kuuluvaan Katanpään satamaan seilasimme Kristiinankaupungista erittäin vauhdikkaasti 16 tunnissa. Jälleen yö vedettiin vuorovedoin, ja tämä yö oli erittäin sateinen, joten vahtivuoroja vaihtaessa piti myös vaihtaa kuivempia vaatteita. Tuulta oli riittävästi, samoin aallokkoa, josta osa oli uutta ja osa vanhaa eli eri suunnista tulevaa. Sateinen sää teki yhden vuoroista aika pimeäksikin, ja minun piti tässä keinunnassa oksentaakin pari kertaa oman vahtivuoroni aikana. Katanpään satama sijaitsee Lypyrtin linnakesaaressa ollen entinen vankien ja varusmiesten saari. Luontopolun varrella saa tutustua saaren historiaan, ja tapasimme metsälenkillä peurojakin. Satamassa oli oikein mukavat palvelut, ja illalla makkaraa paistaessa saatiin nauttia ruotsalaismiehen komeasta laulusta ja kitaransoitosta. Kukkuu retkeilijät! Seuraava satama, Lappo, sijaitsee jo Ahvenanmaan puolella Brändön kunnassa, joten saimme nostaa vieraslipun oikeanpuoleiseen sa...

Tämän kesän pitkälle kesäreissulle Celinda lähti viikkoa ennen juhannusta. Yhden yön levähdys Marjaniemessä, josta sitten legi Kokkolan Mustakarille. Sivuvastaiseen (yli 12 m/s), mutta hyvin Celinda nousee Kokkolan tutusssa satamassa vierähti jälleen juhannusviikko etätöissä, ja ystäviäkin kävi meitä siellä moikkaamassa. Tuulten vuoksi matka etelään jatkuikin vasta juhannusaaton iltana juhlalippuen noustessa Mustakarin veneisiin. Tuulet vaihtelivat 0–10 m/s, ja suunnat yhtä lailla vastatuulesta myötätuuleen. Kokonaisuudessaan kuitenkin matka eteni mukavasti, ja 32 tunnin seilauksen päätteeksi kiinnittäydyimme Kristiinankaupungin laituriin tekemään viimeistä työviikkoa ennen lomaa. Kristiinankaupungin hidasta menoa Kristiinankaupungissa Celinda pysyi kaupungin laiturissa kokonaisen viikon. Vaikka kesäloma virallisesti alkoi työviikon jälkeen perjantaina, tuulet olivat sen verran kovat ja vastaiset, että merelle ei lomalaisen mieli tehnyt. Onneksi kalenteripäivämäärät eivät ole sanelemas...