Celinda seilailee

Äitienpäivää viettämässä Hurjan paljon on jälleen työtä vaatinut, että Celinda on päässyt tämän vuoden ensimmäiselle purjehdukselle. Olemme kyllä ajautuneet asumaan aivan väärään paikkaan, kun purjevene pitää niin usein purkaa atomeiksi ja jälleen koota kasaan kaikkine huoltotöineen. Tässä suhteessa etelän ihmisiä käy kateeksi, kun heidän ei tarvitse nostaa venettä talveksi ylös, vaikka tietty joskus pohjaan pitää kurkatakin ja maston sekä vanttien kunto tarkistaa. Maijanletossa testipurjehduksella 24.5.  Ilta on pitkällä (klo 22.30), mutta aurinko paistaa  Mutta nyt liikkeellä ollaan, testipurjehduksella. Johteenpookista lähdettiin melko lämpimässä säässä, pienessä sivutuulessa. Mutta kas kummaa ulompana merellä tuuli kääntyikin vastaiseksi ollen parhaimmillaan 8 m/s. Mukavaa kryssimistä kohti länttä, mutta onhan täällä vielä kylmä. Meriveden lämpö näytti olevan seitsemän astetta, joten ilman saunaa ei huvittanut vielä uimaan mennä. Aika hyvin kaikki tavarat on muistettu muka...

Rauhaa ja hiljaisuutta meren rannalla. Tämä tuo mielihyvää, tästä minä nautin. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna teimme päiväretket Perämeren hyisille rannoille: Hailuodon pohjoisrannalle ja Siikajoen Tauvon biitseille. Hailuodossa ihastelimme juuri saapuneita kurkia, ja Tauvon luonnonsuojelualueella näimme tämän kevään ensimmäiset töyhtöhyypät.   Hailuodon tepastelijat 6.4. Luonto tarjoaa kaikkina vuodenaikoina elämää suurempia kokemuksia, jos sen maagisuuden haluaa ottaa vastaan. Minä haluan. Hailuodon pohjoisrannan dyyneillä Vuonna 1857 valmistunut Keskiniemen pooki on nyt upeasti kunnostettu.   Purjehduksen suhteen ei paljon huonompaa arpaonnea ihmiselle voi sattua kuin päätyä asumaan Oulun kupeeseen. Tämä on ainoa kolkka merialueillamme, joka on vielä napakasti jäässä. Helsingin suunnalta tuttavapiiri lähettelee kuvia, kun porukka jo seilailee. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä. Täällä kesävalmistelut sujuvat, ja Celinda saa nyt litiumakut. Kalenterini olen viime vuosin...

Valoa riittää Valoisuus on nyt lisääntynyt, ja kevätpäivän tasaus on ohitettu, joten ehkäpä nyt voi alkaa suunnata ajatuksia kohti kesää. Talven aikana pelastukseni on ollut YouTuben Artemis seilaa. Hessu on kyllä mun idoli! Hänen rauhallisuutensa ja elämänfilosofiansa kiteytyi jotenkin jaksossa, kun hän keskellä Tyyntä valtamerta pohdiskeli ääneen näin: ”Yhtään en kyllä tiiä missä ollaan päivän parin kuluttua. Voidaan olla suunnilleen tässä samassa paikassa. Taai sitten 300 meripeninkulmaa tuonnempana. Joo – blägässä.” Turha olisi syytä heittää romukoppaan. Sitä turhaa täällä maakrapuna tallustellessa on aivan liikaa. Onneksi vajaan kahden kuukauden päästä lasketaan Celinda veteen, joskin toivottavaa olisi, että ei niin pitkälle kevättä tarvitsisi nosturia odottaa tätä hommaa tekemään! Celinda on säilössä kylmässä hallissa, ja tänä talvena ongelmaksi muodostui siellä kosteus, joka pukkasi veneen sisälle asti todella pahasti. Kyseisen hallin ilmastointikone puhaltaa ulkoilmaa halliin...

Mustasaaren salmi Oulussa samana aamuna, kun Celinda nousi vedestä Celinda on nyt päässyt halliin levähtämään. Tänä syksynä kuivalle maalle nostettaessa nähtiin Celindan pohjassa näkkiä enempi kuin aikaisempina vuosina, mutta toki Celinda etelän vesillä koko kesän viettikin. Kaikki pakolliset syystyöt on nyt tehty, ja teak-kansikin sai Boracol-kerroksen pintaansa hometta estämään. Yhteen huoneeseen patjat ja sohvan pehmusteet... Kotona on tavaraa siirrelty varastotiloihin, ja patjoja on puhdistettu imuroiden ja otsonoiden. Spiirapuomikin, jota Celindassa ei vielä ole ollut, tulla tupsahti jo Ruotsista meille ensi kesää odottamaan. Jännä päästä kokeilemaan, miten fokka pysyy myötätuulessa virsikirjavirityksessä levällään. Luulenpa, ettei tarvitse jatkossa ohjailla niin kieli keskellä suuta! Postia Seldeniltä: spiirapuomi Kotona, siis tässä fyysisessä talossa, jossa maakrapuna nyt joudun elämään, on ollut aika lukea niin faktaa kuin fiktiota. Romaaneista kesän aikana jäi mieleen erityise...

Tänäkin kesänä alta mahduttiin, Raippaluodon silta Jos emme vielä Kristiinankaupungista saaneet Vuoden turistit -titteliä, viimeistään Kaskisista sen ansaitsemme! Kyseessä on Wikipedian tietojen mukaan väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki, ja pinta-alaltaankin se on toiseksi pienin kunta. Täälläkin meillä vierähti kuusi yötä tuulten pitäessä meitä kaupungissa hieman pidempään kuin oli tarkoitus. Mutta mikäpäs siinä, oikein idyllinen paikka. Mainostettakoon tässä mm. sataman vieressä olevaa mukavaa ravintolaa, Sinistä hetkeä, jossa kävimme syömässä mieluisten viikonloppuvieraidemme kanssa  –  kiva kun kävitte Annika ja Matias! Hyvää savukalaakin on Kaskisissa usein tarjolla Käsityöläisyys paikkakunnalla selkeästi korostuu. Voin lämpimästi suositella ohikulkijoitakin piipahtamaan Anne Bärnlundin kotona (Raatihuoneenkatu 75A) sijaitsevassa putiikissa. Itse kävin siellä parina päivänä ostoksilla, ja Annella oli aikaa jutella niitä näitä kummallakin kerralla. Verkkaisuus oli tässä ...

Joutilasta aikaa Purjehtiminen tänä kesänä on tarjonnut – ja tarjoaa edelleen – käsittämättömän hienoja ja kauniita hetkiä. Toki tämä elämäntapa tarkoittaa usein myös epämukavuuksien sietämistä, mutta elämä täällä merellä ja veneessä tuntuu, kehon jokaisella solulla. Olen ylpeä itsestäni, että olen kipparin kanssa lähtenyt Celindaan asumaan, ja teemme nyt juuri sitä, mitä haluamme tehdä. Perämeri kyllä tulee pian vastaan ja rajoittaa asumisen veneessä vielä alle 30 %:iin vuodesta. Mutta koko ajan enemmän ja enemmän 😉 Ankkurointia tänä kesänä olemme harrastaneet huomattavasti vähempi kuin aikaisempina kesinä, joten satamamaksuihin on mennyt yllättävän paljon rahaa. Tammisaaren ja Kustavin saaristoissa kuitenkin vietimme omassa rauhassa useamman yön, ja onhan joutsenkuoroja kuunnellessa ihmisen hyvä olla. Omanlainen kokemus toisaalta oli nähdä meno ja meininki Suomen suurimmassa vierassatamassa Hangossa, samalla tietenkin Suomen suurimpia ja hulppeimpia veneitä hämmästellen. Ranskalaine...

Haapsalun pieni kaupunki on kaunis, idyllinen ja ihmisille tehty. Lomailijan on täällä hyvä olla: penkkejä ja erilaisia istuimia on kaupunki täynnä, ja ihmisiä näin suorastaan kannustetaan leppoisaan eloon ja pysähtymään kauneuden äärelle. Myös kukkaistutukset ovat valtaisia, ja täällä jokainen asukas näyttää harrastavan intohimoisesti puutarhanhoitoa – niin upeita pihat ovat. Arvostan suuresti tätä virolaisten halua ja kykyä remontoida vanhoja rakennuksiaan, ja kaunista lopputulosta tulee. Kuulemani mukaan parikymmentä vuotta sitten Haapsalu oli ollut vielä aika rähjäisen oloinen, mutta vähitellen rakennus kerrallaan muuttaa ilmettään. Toista se on meillä Suomessa, ja esimerkiksi Oulusta saa pian hakemalla hakea merkkejä vanhasta rakentamistaidosta. Uusia laatikoita ja tornitaloja kyllä havitellaan koko ajan lisää. Pyörän vuokraaminen Haapsalussakin laajensi elinpiiriä, ja oli mukava päästä hieman turistialuetta edemmäksi lounaalle. Hinnat Virossa ovat vähintäänkin kohtuulliset verrat...