Celinda seilailee

Nyt Celinda on jälleen täällä leppoisuutta vaalivassa kaupungissa, Kristiinankaupungissa. Tulimme tänne pimeällä, ja omat haasteensa (kuten nykyään vaikeudet ilmaistaan) oli löytää oikea reitti kaupungin uuteen laituriin. Osaltaan voimme syyttää itseämme siitä, että emme tutkineet kaupungin edustan syväyksiä etukäteen riittävän hyvin; olimme kiinnittäytyneet useasti aikaisemmin hotellin edustalla olevaan laituriin, ja ehkä siksi liian itsevarmasti lähestyimme myös länsipuolella olevaa kaupungin vierasvenesatamaa. Kiitos Solruttenin kartan, joka löytyi nopeasti puhelimesta, sekä ystävällisten brittiseilaajien, joiden valovihjein pääsimme lopulta turvallisesti poijuun ja laituriin kiinni. Rakastan tätä Kristiinankaupungin Cittaslow-filosofiaa. Kuulin siitä ensimmäisen kerran jo vuosia sitten lukiessani Liisa Väisäsen upean kirjan Verkkaisuuden filosofiaa Olemme viime aikoina hyvin hitaasti edenneet kohti pohjoista. Viivähdimme Raumalla viikon, jonne suuntasimme suojaan ennustetulta myrsk...

Tämä on ylellisyyttä, omistamme aikaa. Saamme rauhassa seikkailla Ahvenanmaan ja Turun saaristoissa. Karuja luotoja, kallioisia saaria, upeita luontopolkuja, saaristolaiskulttuuria, maalaismaisemia. Kökarissa kävimme Celindalla jo kolmannen kerran, mistä voinee päätellä kyseisen saaren viehätysvoiman. Uusia kohteita meille olivat mm. Utö ja Jurmo, ja olen niin onnellinen, kun pääsin nyt näihin tutustumaan. Utössä, vihdoin Utössä asuu Wikipedian tietojen mukaan vakituisesti 33 asukasta. Haastattelin kaupan myyjiä koulun tilanteesta. He pähkäilivät, onko tietty perhe muuttamassa saareen, ja siitä riippuen oppilaita tulee olemaan koulussa viisi tai kuusi. Pitkän keskustelun tuloksena myyjien lopullinen vastaus kysymykseeni koulun oppilasmäärästä oli ”puolisentusinaa”. Koulun toiminta on näin ollen turvattu taas vuodeksi eteenpäin. Utö Utön ympäristön lähihistoriaan kuuluu tietenkin Estonian uppoaminen vuonna 1994, ja juuri meidän vierailumme aikaan noin 40 kilometrin päässä nostettiin ylö...

Ruotsin rannikkoa valuttiin alaspäin kaksi viikkoa ja nyt lauantai-illaksi ankkuroiduimme Eckerön pohjoispuolelle Ahvenanmaalla. Tänään meillä oli varsin nopea siirtyminen mukavasta Öregrundin kaupungista tänne Suomen puolelle. Näimme Ruotsin rannikolla kauniita, idyllisiä satamia ja vanhoja kalastajakyliä sekä kohtasimme suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia seilaajia, joiden kanssa pääsimme mukaviin juttutuokioihin. Höga Kustenilla olemme toki seilanneet ennenkin, joten esimerkiksi tämä kuvassa oleva Bönnhamn oli tuttu paikka entuudestaan. Bönnhamn Bönnhamnissa on kiva luontopolku, ja sitä kiertäessämme kovin surullisena pohdin aamun uutista: oululaistaustainen kirjailija Miki Liukkonen oli kuollut. Varmastikin Liukkosen tausta (oululainen, Madetojan musiikkilukion käynyt) osaltaan toi suru-uutisen tavallista lähemmäksi. Bättre Folkissa muutama vuosi sitten oltiin hakemassa häneltä nimmaria O :hon, ja hänen tv-ohjelmansa Miki Liukkonen, sivullinen oli mukavaa katseltavaa. Olen lu...

Juhannuksen jälkeisellä viikolla teimme vielä töitä: kolme päivää Raippaluodon satamassa ja kaksi Vaasassa. Helle helli tämän viikon. Raippaluoto kuuluu Mustasaaren kuntaan, ja satama-alue näyttää olevan tärkeä kokoontumispaikka kyläläisille. Veneilijällekin siellä on kaikki peruspalvelut saatavilla (wc, suihku, sauna, vesi, sähkö, pyykkimahdollisuus, kioski), joskaan meidän kahden metrin syväyksellä uiva Celindamme ei ihan vesipisteen ääreen kuitenkaan pääse. Meidän kokoluokan veneille on kuitenkin muutama paikka uimahyppytornin kohdalla satama-altaan vasemmalla puolella. Paloveneen paikan jälkeen on paikallisten venepaikkoja, mutta viimeiset poijut vasemmalla käyvät hyvin. Syväysmittarimme näytti tässä toiseksi viimeisessä poijussa 2,6 m. Oli kiva katsella, miten koko päivän lapset uivat ja hyppelivät tornista, ja iltaa myöten tilalle tulivat teinit. Kyläkauppa löytyy kahden kilometrin päästä satamasta, ja sieltä saa myös kaasua. Satama tarjoaa veneilijöille pyörät käyttöön vapaaehto...

  Matkalla Hailuodon Marjaniemeen horisontti näytti tältä vuoden pisimpänä päivänä klo 22 Edellisen kirjoitukseni jälkeen älylaitteiden hyötyjä ja haittoja on tullut edelleen mietittyä, ja samaa teemaahan toki käsitellään eri medioissakin hyvin aktiivisesti. Oivallisesti pohti älylaitteiden vaikutusta aivoillemme psykologi Sari Valavuori, jota oli haastateltu Kodin Kuvalehteen (13/2023). Valavuoren kuminauhavertaus aivoista oli hyvin kuvaava: ”Kun kuminauhaa pelkästään venyttää ääriasentoon, se ei lopulta enää palaudu alkuperäiseen muotoonsa.” Aika hurjaa kyllä on, jos jo lapset ja nuoret joutuvat tuohon jamaan katsellessaan ja selatessaan nopeatempoista videomateriaalia tuntitolkulla päivittäin! Psykologi suositteli aivojen lepuuttamiseen esimerkiksi horisonttiin katselua; tätä todellakin aion harrastaa koko kesän! Nyt pitkälle purjehdusreissulle lähdimme pari päivää ennen juhannusta, vuoden pisimpänä päivänä. Lokikirja Lokikirjaa kirjoittelen ainoastaan näillä pitkillä purjehduks...

  Kippari mastossa Kippari hinattiin toissa viikonloppuna tutkan sähköjä kunnostamaan, ja viaksi selvisi kosketusvika liittimessä. Eiköhän nyt Celindan laitteisto ole valmis kesän pidemmillekin reissuille. Tämä kesä on alkanut sään puolesta todella koleissa merkeissä. Neljä viikonloppua, vähän pidennettynäkin, Celinda on jo viettänyt merellä: Iin Röytän saaressa niistä kolme, ja neljäs Hailuodon Marjaniemessä. Pari viikkoa sitten meillä oli mukana lapsiakin, ja voi sitä iloa, kun kummipoika sai uudella virvelillään heti ensimmäisellä heitolla ison hauen. Oli mukava viettää aikaa lasten kanssa, ja pääsinpä vielä toukokuun viimeisellä viikolla ekaluokkalaisen mukana kevätkirkkoonkin Suvivirttä laulamaan. Suvivirsi Oulujoen kirkossa Ajat muuttuvat, eikä aina positiiviseen suuntaan, ja tällä tarkoitan nyt nykyihmisten riippuvuutta puhelimista. Nykyään lasten vapaa-aika isolta osin menee ”olemalla puhelimella”, joten onhan se jotenkin kummallista, jos se kiinnostavuudessaan vie huomio...

Vihdoinkin, kesä on täällä taas. Ensimmäinen purjehdusreissu viikonloppuna suuntautui tietenkin Röyttään. Perjantaina saimme uuden keulapurjeen paikalleen, ja hyvältä näyttää. Moninaisten vaiheiden jälkeen purje tuli Tanskasta lopulta Kempeleeseen, mutta Elvström unohti laittaa pakettiin latat mukaan. Niitä kun sitten odoteltiin aikamme jälkilähetyksenä, jumittuivat latat Tanskan postiin. Muutaman viestin asia jälleen vaati, mutta lopulta Elvström lähetti uuden paketin tulemaan. Ja sitten koitti ilonpäivä, jolloin parin tunnin välein ovikello soi: kotiimme tuotiin kaksi pakettia lattoja! Onpahan nyt sitten varalatatkin. Röytän luontopolulla ja OM:n majan ympärillä kävi melkoinen sirkutus, ja nyt oli oikea hetki kokeilla Muuttolintujen kevät -sovellusta. Kovin monen linnun ääntä en tunnista, mutta nytpä opin erottamaan mm. pajulinnun mollilaulelun peipposen duurista. Ja sitäkään en tiennyt, että talitintti osaa muutakin kuin /ti-ti-tyy/:n! Sorsien äänistä tykkään eniten Riki Sorsan rasp...